Lainakatto -blogi kertoo yrityksensä myyneestä pienyrittäjästä, joka yrityksen myynnin jälkeen joutuu verottajan hampaisiin myyntivoiton verotukseen liittyen. Blogin tarkoituksena on verkostoitua muiden verottajan hampaisiin joutuneiden yrittäjien kanssa. Tämä ei ole suinkaan ainoa tapaus. Yrityksen nimi ja henkilöt ovat keksittyjä. Eurosummat ovat oikein ja todellisuuteen perustuvia. Yrittäminen on hieno ja tärkeä asia. En haluaisi lannistaa yrittäjäksi aikovia.

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Tervetuloa mukaan! Luvassa vauhtia ja vaarallisia tilanteita...

Kaikki alkoi siitä, kun posti toi kotiin verottajan päätöksen 30.11.2015. Päätöksessään verottaja vahvisti päivämäärällä 30.11.2015, että yritykseni myyntiin ja luovutusvoittoon liittyvä ennakkovero vuodelta 2015 pitää maksaa 23.12.2015 mennessä. Ennakkoveron määräksi oli laskettu 22.865,05€. Hakemukseni luovutusvoitosta vapautumiseen oli täten hylätty. Ja piste. Päätöksestä ei saanut valittaa. (Saaduista päätöksistä valokuvat jutun lopussa - jos haluat, kurkkaapa heti sinne ja jatka lukemista sitten.)

Ensimmäinen reaktioni oli huuto-naurua!!! Eihän tämä nyt mitenkään näin voi mennä!
Marraskuinen naurukohtausta ei kuitenkaan jatkunut pitkään. Hymy alkoi hyytyä hyvinkin nopeasti...

Ehkä pitäisi tässä kohtaa kertoa enempi taustoista? Tätä tarinaa ei oikeastaan voida laittamaan marraskuusta 2015.

Itse asiassa tämä tarina alkoi jo paljon aikaisemmin. Pitäisikö lähteä liikkeelle ihan siitä, kun pariskunta A perusti "Lainakatto Oy" -nimisen yrityksen Espoon Suvisaaristossa noin 30 vuotta sitten. Pitkän elämäntyönsä tehtyään Lainakatto Oy oli kasvanut suureksi rakennusliikkeiden alihankkijaksi. Rakentamisessa meni silloin tosi lujaa. Lainakattoja tarvittiin joka puolelle, aina koirankopeista alkaen. Yrityksellä oli edessään loistava tulevaisuus. Yrittäjäpariskunnalla sen sijaan oli edessään eläkkeelle lähtö, sillä ikä painoi. Yritys tarvitsi uutta jatkajaa.

Tulin yrityksen osakkaaksi lokakuussa 2008 tehdyllä kaupalla. Näin jälkikäteen katsottuna kauppahinta oli kova, mutta kuitenkin ihan oikein laskettu ja hyvin perusteltu. Olihan yrityksellä edessään upea tulevaisuus. Kasvumahdollisuuksia näytti olevan rajattomasti. Taivas oli raja. Jos edes sekään. Pieni siivu eli vajaat 20% yrityksen osakkeita maksoi sillä hetkellä vähän vajaat sata tonnia. Itse pidin kauppaa hyvänä ja kauppahintaa sopivana. Näin varmaan myyjäkin, joten kaupat tehtiin. Ajatuksena oli tehdä omistajan vaihdos kahdessa erässä, jotta asiakkaat eivät hermostuisi.

Pian tämän jälkeen maailma muuttui. Tuli suhdannekäänne. Jenkeissä Lehman Brothers oli tehnyt konkurssin 15.9.2008. Tämä ei vielä Suomessa mitenkään näkynyt, eikä se myöskään näkynyt ensimmäisen yrityskaupan hinnassa.

Mutta talous lähti nopeasti Suomessakin alamäkeen, ja suhdanne herkkänä yrityksenä Lainakatto Oy:n tulevaisuuden suunnitelmat melko pian romahtivat. Tärkein asiakas teki konkurssin, ja siitä aiheutui isot luottotappiot. Lainakatto Oy:n kassavirta supistui ihan muutenkin, ja hetkittäin yritys oli itsekin konkurssin partaalla. Tässä tilanteessa yrittäjäpariskunta A päätti luopua yrityksestään kokonaan, jolloin ostin loputkin osakkeet heinäkuussa 2009 tehdyllä kaupalla. Jälkimmäisen - ja noin 80% yrityksen osakkeista maksoi pikkuisen päälle sata tonnia. Sain siis loput yrityksestä hyvinkin edullisesti.

Miten nämä kaupat rahoitettiin?

Itselläni ei juurikaan rahaa yrityksen ostoon ollut kummallakaan kertaa. Onneksi sain lainaa lähipiiristä, tarkemmin sanoen vaimoni lähipiiristä. Molemmat ostot rahoitettiin siis (korottomalla) lähipiirilainalla, jota loppupeleissä oli pikkuisen päälle 200 tonnia. Ihan eurolleen tarkka ostosumma, jonka yrittäjäpariskunta A:lle maksoin, oli kahdella kaupalla yhteensä 224648 euroa. Tällä summalla pääsin siis yrityksen omistajaksi 100%:sti.

Vaikka itselläni oli luja usko yrityksen tulevaisuuteen, huomasin kuitenkin pian, etten omin voimin saisi yritystä koskaan uuteen nousuun. Oma aika ja jaksamiseni ei yksinkertaisesti riittänyt siihen, vaikka ympäripyöreitä päiviä painoinkin. Tarvitsin itselleni jostain uuden yhtiökumppanin. Löysinkin sellaisen melko pian. Marraskuussa 2009 myin osan jälkimmäisessä erässä hankittuja osakkeita eteenpäin yhtiökumppani C:lle. Kauppahinta osakkeista oli suunnilleen se sama, millä hintaa olin ne itse muutama kuukausi aiemmin, eli heinäkuussa 2009 ostanut. Suhdannekäänteestä eniten siis joutui kärsimään yrityksen perustajat, eli pariskunta A - jonka elämän työn eli Lainakatto Oy:n osakkaiden arvo oli käytännössä romahtanut murto-osaan siitä, mitä se oli vielä hetki aikaisemmin ollut.

Myyntivoittoa tai myyntitappiota ei itselleni tästä jälkimmäisestä eteenpäin myynnistä tullut, eli sillä hintaa millä heinäkuussa ostin - sillä samalla myin osan osakkeista eteenpäin marraskuussa 2009.

Verottaja näki kuitenkin asian aivan toisin.

Verottajan mielestä olin myynyt marraskuussa 2009 eteenpäin kaikki 2008 kalliilla ostetut osakkeet, sekä lisäksi osan heinäkuussa 2009 edullisesti hankittuja osakkeita. Tämän periaatteen nimi on ns. "first-in-first-out" -periaate, jota sovelletaan pörssinoteerattujen osakkeiden luovutusvoittojen verotuksessa. Verottaja kirjasi näistä kaupoista myyntitappiota vuoden 2009 verotukseeni yhteensä noin 70 tonnia. Sillä ei ollut itselleni välittömästi mitään euromääräistä merkitystä, eihän tappioista veroa mene.

Nyt kesällä 2015 yhtiökumppani C halusi ostaa loputkin yrityksestä. Koska itse olin alkanut rakentaa vuosien varrella omaa omakotitaloa, jossa meni paljon omaa aikaa, kun pitkästä tavarasta rakennettiin. Minulla oli myöskin jo ihan uusia bisneksiä suunnitteilla, eikä minulla ollut tähän Lainakatto Oy:lle enää mitään annettavaa, joten me teimme yhtiökumppani C:n kanssa uudet kaupat.

Kauppahinnaksi sovittiin lopuista osakkeista kauppasumma niin, että kahdella kaupalla yhtiökumppani C osti minulta osakkeet yhteensä 230.000,00 euron hintaan. Itse olin puolestani ostanut kahdella kaupalla samat osakkeet yrittäjäpariskunta A:lta yhteensä 224648 eurolla. Olin siis saanut myyntivoittoa kahdesta kaupasta yhteensä 5352 euroa. Sama summa jäi omalle tililleni sen jälkeen, kun olin maksanut yrityksen ostamisesta aiheutunee lähipiirilainani pois.

No mitä tapahtui sitten seuraavaksi, kun olin myynyt loputkin osakkeet kesällä 2015?

Eipä viime kesän jälkeen ainakaan aluksi juurikaan mitään tapahtunut. Syksyllä verottajalle oli varmaankin mennyt varainsiirtoveromaksujen perusteella tieto yrityskaupoista, ja sieltä kysyttiin tarkemmin osakkeiden osto ja myyntihinnoista. Toimitin verotoimistoon täydet selvitykset siitä, miten olin kahdella kaupalla ostanut, ja kahdella kaupalla myynyt yrityksen - ja näistä kaupoista olin saanut luovutusvoittona 5352 euroa.

Tästä sitten napsahti ennakkoveroa 22.865,05 euroa!!! Ei mielestäni mikään ihme, että ensimmäinen reaktioni oli huutonaurua...?

Mutta pitihän sinne verotoimistoon sitten soitella, että miten ihmeessä tällainen näin suuri vero on ylipäätään mahdollista? Selitys oli se, että vuonna 2009 oli verotukseeni kirjattu noin 70000 euron myyntitappiot. Ja ne olivat nyt jo vanhentuneet, eikä niitä voitu enää huomioida. Jälkimmäisestä kaupasta vähennyksiin ei hyväksytty muuta kuin mitättömät vähennykset heinäkuussa 2009 ostettujen osakkeiden hinnasta - siis se osa, joka vielä oli jälkimmäisestä kauppahinnasta vähennettävissä. Ensimmäisestä kauppahinnastahan verottaja oli jo vähentänyt pois ensin ostetut kalliit osakkeet ja osan edullisia osakkeita, ja saanut lopputuloksena 70 tonnin myyntitappiot - ja nyt verottaja ilmoitti, ettei tuota "heidän itsensä keksimää" noin 70 tonnin myyntitappiota voinut enää hyödyntää. Sehän oli jo lain mukaan vanhentunut.

Siis en minä oikeasti ollut huomannut mitään myyntitappiota tehneeni - minähän olin ostanut ja myynyt ihan samalla hintaa osan osakkeista eteenpäin silloin 2009.

No voihan pahus...

Tosiasia oli nyt joka tapauksessa sellainen, että olin saanut myyntivoittona itselleni näistä yrityskaupoista vain sen 5352,00 euroa. Siitä summasta ei pysty maksamaan 22865,05 euron myyntivoittoveroa, koska tuollaista 22 tonnin summaa minulla ei ole koskaan edes ollutkaan.

Tässä vaiheessa homma näytti vähän hankalalta. Tein kuitenkin verotoimistoon kirjallisen hakemuksen tuollaisesta jättimäisesta ja omasta mielestäni täysin perusteettomasta verosta vapautumiseksi.

Hakemukseeni tuli hyvin nopeasti vastaus. Tässä siitä valokuvat. Eli marraskuussa 2015 saapunutta postia verottajalta (oikeat henkilötiedot ja sosiaaliturvatunnukset on peitetty):


Verotoimiston vastaus. Hakemus vuoden 2015 ennakkoverosta jätettiin tutkimatta,
koska varsinainen verotus valmistuu vasta 2016 lokakuun lopussa.


Maksukuitti, jolla 22865,05 euron verot piti maksaa 23.12.2015 mennessä. Maksuaikaa annettiin siis vain muutama viikko. Täytyy sanoa, että ei alkanut joulu eikä joulun odotus kovinkaan mukavissa merkeissä...


Suurennos vielä etusivun yläosasta.
Ja suurennos päätöksen etusivun alaosasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti