Juttu jatkuu

Kirjoitin parisen vuotta sitten keväällä 2016, että juttuni olisi päättynyt. Poistin tuo päivityksen nyt, sillä olin väärässä. Juttu ei päättynyt. Eikä ole vieläkään päättynyt. Vaan jatkuu yhä, ja nyt tätä kirjoittaessani mennään jos syksyä 2018 (tätä kirjoittaessani on 3.9.2018).

Nyt - niin kuin monesti ennenkin, jutun loppu näyttää olevan jo lähellä, mutta katsotaan nyt miten asia etenee, enää ei jaksa uskoa todeksi, että tämä joskus loppuisi. Myös tämä kulunut 2 vuotta on ollut henkisesti hyvin raskas. Niin raskas, etten ole tätä blogia jaksanut päivittää.

Mutta nyt kun loppu lähestyy, ja uskon että tämä päättyy vielä osaltani onnellisesti (tai no - onnellista loppua tällä jutulle ei enää saa, ei vaikka mitä tekisi), mutta uskon, että tämä juttu päättyy kuitenkin omalta osaltani jonkinlaiseen voittoon, jonka jälkeen voin taas aloittaa oman elämäni uudestaan.

Uudestaan ja aivan alusta tässä nyt joutuukin aloittamaan, sillä monessa suhteessa kaikki mikä on joskus ollut, sitä ei enää ole, ja nyt on aloitettava taas ihan uudestaan ja aivan alusta. Sen mitä olen vuosikymmenten aikana saanut aikaan ja rakentanut, se on nyt tämän jutun kestäessä mennyt pirstaleiksi ihan parissa vuodessa.

Jottei menisi aivan surkutteluksi, niin todetaan tässä päivityksessä, että jos viimeisin uutinen 2 vuoden takaa oli se, että asunto meni (ulosmittaukseen), niin onneksi asunto ei kuitenkaan lopullisesti mennyt, ja se on edelleen olemassa.

Nimittäin kun ulosmittauspäätös tehtiin 7.4.2016 klo 10:00, niin sen jälkeiset päivät elettiin todella jännittäviä aikoja.

Nythän on enempien vahinkojen välttämiseksi mahdollisuus anoa toimeenpanon keskeyttämistä, kunnes asia on saatu ratkaistua, ja olinkin tehnyt tällaisen hakemuksen ja lähettänyt sen verohallintoon 27.1.2016. Otin myös lähettämästäni kirjeestä itselleni PDF-kopion.

No nyt kävikin sitten niin, että verohallinto hukkasi tuon kirjeen. Tai sieltä sanottiin toukokuussa 2016, että heillä tällaista kirjettä ei ole merkitty saapuneeksi, mutta kun sitten siinä saman puhelinkeskustelun aikana lähetin sen PDF-kopioni luurin toisessa päässä olevan verovirkailijan sähköpostiin, niin kyllä hän sitten uskoi, että olen sen 27.1.2016 tehnyt ja lähettänyt.

Pointtina tässä täytäntöönpanon keskeyttämishakemuksessa on se, että kun kerran maksamattomat verot saa lain mukaan laittaa heti ulosottoon - ilman oikeuden päätöstäkin, niin jos on painavia perusteita, ulosoton täytäntöönpanoon voi hakea keskeytystä, kunnes juttu ratkaistu. Keskeytys myönnetään, jos on esittää sellaisia perusteita, että valitus saattaa mennä läpi, jolloin ulosmittauskin on aiheeton.

Itse en usko, että posti hävitti sitä kirjettä, vaikka verohallinnosta näin väitettiin.

Sillä jos asia olisi mennyt noin, silloin tämä kirjeen puuttuminen olisi pitänyt verohallinnossa huomata jo hyvin pian, sillä kyselin koko ajan puhelimitse, että miten asiani etenee esim. toimeenpanon keskeyttämishakemukseni osalta? Niin sieltä sanottiin vaan, että täytäntöönpanon keskeytyshakemus on laitettu 6 kuukauden käsittelyjonoon, ja että asia ratkaistaan sitten kun sen aika tulee. Mutta samaan aikaan asuntoni oli jo ulosmitattu, ja itse jännitin, että meneekö se kohta kaupaksi?

Toukokuun 17. päivä 2016  tapahtui kuitenkin ratkaiseva käänne.

Silloin veroista tehty valitukseni ratkaistiin. Siinä kohtaa siis se noin 6 kuukauden käsittelyjono oli ohi ja oma asiani tuli käsittelyvuoroon. Valitukseni hyväksyttiin, jolloin veron peruste poistui, ja verohallinto palautti minulle 17.6.2018 koko siihen asti maksamani summan - yhteensä 5896,00 euroa. Todellakin silloin luulin, että sillä hetkellä puolen vuoden piina olisi omalta osaltani nyt lopullisesti ohi.

OP-pankin tiliote, josta näkyy verohallinnon palautus. Valitukseni veroista oli käsitelty ja hyväksytty.

Itse päätös lähettiin toki minulle kotiin tiedoksi myös.

Mutta olin siis väärässä sen suhteen, että juttuni olisi ollut ohi. Pahin oli todellakin vasta edessäpäin.

Mutta ulosmittaus asunnon osalta päättyi siis välittömästi, ja sain asuntoni pitää. Oli minulta myös palkastakin ehditty ulosmitata jo 600,00 euroa, ja sain nekin rahat takaisin, joskin palauttamatta jäi 56,00 euron ulosoton taulukkomaksu, joka vahinkona jäi minun kärsittäväkseni. Olen vaatinut tätä summaa korvattavaksi myöhemminkin, mutta nyt ainakaan kahteen vuoteen en ole korvauksia onnistunut vielä saamaan.

Ulosmittauksen päättyminen ja verohallinnon "oikea ratkaisu" olivat tässä kohtaa hyviä asioita. Mutta onnellista olotilaa ei pitkälle riittänyt. Pahin oli todellakin vasta edessä päin - ja siitä lisää seuraavassa päivityksessäni. Mutta nyt oikaisevan päätöksen myötä kesä meni mukavasti taloa rakentaessa. Minulla siis oli kesken oleva omakotitaloprojekti, joten verohallinnon palauttamille rahoille oli heti käyttöä.

Ulosotto päättyi ja rahat palautettiin tililleni. 

Se oli onnellinen hetki ja tapahtui 17.5.2016.

Upeaa, että verohallinnossakin osataan tehdä 

hyviä päätöksiä edes joskus!!!