Myyntivoittoverotuksen sudenkuopista

Perustuslain mukaan jokaisen omaisuus on turvattu, ja verotuksesta säädetään aina lailla. Jos verotus kohdistuu henkilöön tai kuolinpesään, veron perusteena on tulo. Tulolajit tässä tapauksessa ovat ansiotulo, ja pääomatulo. Verotus on Suomessa nettomääräistä, joka tarkoittaa sitä, että  bruttotuloista saadaan vähentää verovähennyksinä tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneet menot.

Hyvät ja selkokieliset ohjeet myyntivoiton laskemiseksi löytyy mm. tästä linkistä:

http://www.veronmaksajat.fi/sijoittaminen/myyntivoitto-eli-luovutusvoitto/

Lainsäätäjä voi tarkemmin määrätä paljonko vähennyksiä saa tehdä, tai miten nettotulon määrä lasketaan. Luovutusvoiton verotuksessa ei ole onnistuttu kovinkaan hyvin. Tässä linkistä varsin hyvä kiteytys myyntivoittoverotuksen sudenkuopista:

http://www.nordnetblogi.fi/myyntivoittoverotuksen-sudenkuopista/25/08/2013/

Linkissä olevan blogin kirjoittaja kertoo, että hänellä oli 1990-luvun alkuvuosina onnettomia asiakkaita, joita osakkeita myydessä ilmeisesti verotettiin hyvinkin rankasti, eli he eivät välttämättä saaneet edes "omiaan pois". Luovutusvoittojen verotus on ollut siis jo pidemmän aikaa retuperällä. Tarkoitus verotuksessakin kai on se, että verotettavan nettotulon suuruus osattaisiin määritellä mahdollisimman hyvin ja oikealla tavalla.

Jos nettotulo lasketaan ja arvioidaan liian pieneksi, silloin osa tulosta jää verottamatta. Jos taas nettotulo lasketaan ja arvioidaan liian suureksi, silloin saatua tuloa verotetaan liian rankalla kädellä. Erityisen raskas verotuksesta tulee silloin, jos euromääräisen tarkastelun perusteella määrätyn veron määrä on suurempi kuin saatu tulo.

Itselleni kävi juuri näin. Määrätty vero on huomattavasti suurempi, kuin yrityskaupoista kokonaisuutena saatu voitto, jolloin vaikeuksia on jo siinäkin, että mistä vaaditun summan löytäisin? Ja verottajan viestittely on vielä sen suuntaista, että eräpäivä on hyvin pian, ja aikaa vaaditun summan löytämiseksi on annettu hyvin vähän. Ja jos vaaditun summan jostain "löytää" eli ansaitsee - siitä ansaitsemisestakin menee ensiksi verot päältä... Nettomääräisenä tuloja ei saa muuta kuin metsämarjoja keräämällä. Jopa tyhjien pullojen ja tölkkien keräily on veronalaista tuloa, vaikka juuri kukaan ei niistä veroja taida käytännössä kuitenkaan maksaa? Yhtenä ongelmana verottajan näkökulmasta varmasti on juuri sekin, että paljon tuloja jää verottamatta kokonaan, jos verovelvollinen ei tee kaikista saamistaan tuloista mitään ilmoitusta.

Itse en kuitenkaan katso kuuluvani siihen joukkoon, joka jättäisi verot ilmoittamatta. Yritys, jonka omistin - toimi sellaisella alalla, ettei tulojen ilmoittamatta jättämiseen ollut edes mitään mahdollisuuksiakaan. Yrityksen kaikki tuotot kun kulkivat automaattisesti pankkitilin kautta. Itse en myöskään nyt yritä veroja vältellä - olenhan jo nyt maksanut verohallinnon pankkitilille 100%:sti sen myyntivoiton, mitä olen ylipäätään saanut. Ja olen yrittänyt saada siihen sovittu myös jotain järkevää ja realistista maksuaikataulua - siinä kuitenkaan onnistumatta.

Nimenomaan tämä toimintatapa oli ymmärtääkseni hyvinkin kohtalokas edellisen laman aikaan, eli 1990 luvulla. Silloin verottaja veti lukuisat yritykset armotta konkurssiin - antamatta silloinkaan yhtään armonaikaa verojen maksamiselle. Moni yrittäjä oli saanut siipeensä esim. markan devalvoitumisesta tai oman asiakkaan tai yhteistyökumppanin konkurssista. Jos tilapäisestä rahapulasta johtuen myös veroja jäi maksamatta, niin verottaja vastasi asiaan nopeasti konkurssihakemuksella puristaakseen yrityksestä tai yrittäjältä rahat ulos.

Näköjään sama meno jatkuu yhä vieläkin, eikä verotoimistossa mikään ole muuttunut? Eikä taida jatkossakaan mikään tulla muuttumaan?

Muutoksista ennakkoon varoittava kyltti.

Verottaja (jos ymmärtää englantia?) ei tätä polkua tämän pidemmälle kulje?