Poliitikot levittelevät käsiään...

Sellainen hyvä puoli tässä työttömäksi jäämisessä on kuitenkin ollut, että on ollut aikaa kiertää erilaisissa toritapahtumissa, ja samalla tavata kansanedustajia ja muitakin poliitikkoja eli heidän taustajoukkojaan.

Kun noissa toritapahtumissa on aina tapana jutella kaikkea asiaa ja asian vierestä, niin olen tietysti usein kertonut, että Suomessa tuloverolaki tarvitsisi pientä fiilausta. Sillä nykyisellään laki mahdollistaa yliverottamisen, mikä terminä tarkoittaa sitä, että veron määrä ylittää sen tulon määrän, jolle vero on määrätty. Siis että vero on suurempi kuin tulo. Toisekseen maksuunpantujen verojen ulosmittaus pitäisi kieltää kokonaan, jos näistä on valitettu, ja oikeuden päätöstä odotellaan.

Hiukan harmittaa kyllä kuunnella, kun poliitikot kiipeävät torin laidalla auton lavalle, ja hehkuttavat sieltä mikrofoniinsa mm. työttömyyden vähenemisellä, niin kohta tässä taitaa itselleni käydä nyt niin, että minä olen Suomen viimeinen työtön, jolloin varmaankin MTV3:n Mika Tommola tulee haastattelemaan minua, että mitä Suomen ainoalle työttömälle kuuluu?

Suomessa Eduskunta eli kansanedustajat säätävät lait. Ja lait ovat siksi sellaisia kuin itse haluamme, ja jos jokin laki on huono, sitä pitää muuttaa, tai sitten pitää säätää uusi laki. Ei tämä ole yhtään tämän vaikeampaa.

Mutta nyt jos näissä toritapahtumissa kertoo tästä omasta ongelmastani poliitikoille, niin kaikki levittelevät käsiään, enkä ainakaan itse usko, että heistä kenestäkään olisi mitään apua. Nimittäin ensimmäinen ongelma on jo heti siinä, että suuri joukko poliitikoista ei edes ollenkaan ymmärrä mikä on yliverotus ja mistä siinä on kyse.

Kerrankin sattui niin, että tulin erään puolueen kahvituvalle, siellä olikin liuta oikein nättejä naisia paikalla, ja kun sitten selostin tätä asiaa, niin kaikki kuuntelivat tarkkaavaisesti miten kerroin, että kun minulla oli myyntituloja noin 5000 euroa, niin siihen tuli veroja yli 20000 euroa, enkä sitten saanut niitä veroja maksettua ja jouduin ulosottoon.

Kaikki kuuntelivat erittäin sympaattisesti, kunnes sitten eräs kansanedustajista pitkän hiljaisuuden ja tuumaustauon jälkeen päätti ottaa puheenvuoron ja alkoi selostamaan, että kuulehan nyt Esko hyvä, nyt sinulla on varmasti käynyt sillä tavalla, että olet varmaankin sekoittanut kaksi asiaa. Eli eihän se veron määrä millään voi olla 20000, jos kerran tulot sinulla on ollut vain 5000, eli nyt tässä on sinulla mennyt kaksi lukua ihan sekaisin. Eli menet vain rauhassa kotiisi, otat verotuspäätöksen uudestaan käteesi, ja luet sen ihan rauhassa läpi. Niin silloin huomaat, että se isompi luku eli se 20000 euroa - siinä on sinut tulot, ja se pienempi luku eli 5000 euroa - se on tuloistasi mennyt vero. Ja näin kotiin päästyäsi koko ongelma katoaa aivan itsestään...

Että tällaisia kansanedustajia meillä :-) Miten tällainen henkilö kykenisi tuloverolakia muuttamaan niin, että oma ongelmani oikeasti poistuisi?

Kävin minä kerran vihervasemmiston teltallakin, kun heille hetken mukavia juttelin, ja sitten he oikein hihasta vetivät mökkiinsä sisälle. Siellä hörpittiin kahvit ja syötiin piparkakkua ja kerroin taas, että miten asiat on joskus pienyrittäjällä hankalia. Sain taaskin suurta sympatiaa, mutta kun aloin verotuksesta puhumaan, niin sitten tulikin mielipiteissä isoja eroja. Joidenkin mielestä yrittäminen oli melkeinpä rikollista puuhaa. Että kun johonkin palveluntuottajaksi otetaan joku firma, niin heti se yritys alkaa vaan kuppaamaan ja vie rahat kaikilta, ja omistajat vetävät isot voitot omiin liiveihinsä. Joten totesin, että eipä taida löytyä tuloverolakiin korjausta tästäkään porukasta...

Olen myös ollut sähköpostilla yhteydessä pariin ministeriin, eli Mykkäsen Kaitsuun, joka on vanha - siis hyvin vanha - tuttu kouluajoilta, jolloin olimme molemmat mukana Espoon Kokoomusnuorissa. Kaitsu lähti virkamiesuralle ja sieltä politiikkaan ja minä perustin yrityksen. Eikä olla nähty varmaan 20 vuoteen. Ja nykyisin Kaitsu on niin kiireinen, ettei hänellä ole juurikaan aikaa tälle tuloverolain yliverotuksen problematiikalle. Se kun ei hänen vastuualueeseen kuulu, vaan se kuuluu oikeusministerille, jossa valmistellaan lait. Joten olen ollut yhteydessä myös oikeusministeri Antti Häkkäseen ja hänen avustajaansa Johannes Sippolaan, jotka molemmat ovat kiitelleet saamastaan postista, mutta en sitten osaa sanoa, onko asialle tehty mitään. Lainsäädäntö on tietysti aina aika hidasta puuhaa, eli jos nyt aloitetaan lain valmistelu, tuskin laki on hyväksytty ennen kuin vasta 5 vuoden päästä.

Parhaat pisteet poliitikkokierroksellani annan ilman muuta Hjallis Harkimolle. Hän on itsekin joutunut usein kärsimään erilaisista verottajan tempauksista, ja hän oli mielestäni ainoa joka ymmärsi tilanteeni heti, ja lupasi että asiaan täytyy saada muutosta, ja että sen eteen hän ainakin tekee kovasti töitä. Mutta paljonko sitten yksi mies saa aikaan ja nyt kun Hjallis on vielä ison puolueen eli Kokoomuksen ulkopuolella, niin ei ne muutokset varmaan tätäkään kautta kovin helpolla synny?

Hjallis kuitenkin otti tämän asian esille omassa Iltalehden blogissaan huhtikuussa 2018 - kiitos siitä hänelle, eli tässä Hjalliksen tekstiä (kuva tulee nopeasti kaksoisklikkaamalla suureksi, niin että näkee jotain ehkä lukeakin?)

Myös veronmaksajien Taloustaito -lehdessä tämä tuloverolain mahdollistama yliverotus ja tappioiden vähennyskelvottomuus yleensäkin on huomioitu, ja se sai palstatilaa Vesa Korpelan kirjoittamana kesäkuussa 2018. Joten olen nyt ehkä vähäsen saanut omaa asiaani julkisuuteenkin jo tuupattua...

YT-neuvottelut

Lainakatto-bisnes on aika suhdanneherkkä toimiala. Ja välillä ihan ilman suhdanteitakin mennään melkoista alamäkeä tai ylämäkeä aina vuoron perään.

Jos vielä kesällä 2016 olin saanut isot bonukset yrityskaupassa mukanani tuomien asiakkaiden säilyttämisestä ja uusien asiakkuuksien hankkimisesta, niin syksyllä 2016 tapahtui käänne.

Työnantajalla alkoi tunnusluvut kääntyä punaiselle. Työpaikan ilmapiiri kiristyi selvästi. Lopulta joulukuussa tilanne ajautui YT-neuvotteluihin, jotka päättyivät helmikuun lopussa 2017.

Silloin kun firman kurssi pitää kääntää, ja kun siihen tarvitaan ripeitä ja tehokkaita toimenpiteitä, niin kuluja pitää karsia reippaalla kädellä. Joten ei ollut ollenkaan ihme, että oma ja monien mielestä aivan käsittämättömän ylisuuri kuukausipalkka joutui heti suurennuslasin alle. Siinä omassa palkassani oli mukana sitä yrityskaupoissa sovittua yrityskauppalisää se 3000€/kk, koska suurin osa eli 360.000 euroa yrityskaupasta oli sovittu maksettavaksi kuukausipalkan muodossa niin, että 3000€ maksetaan kaupantekohetkestä joka kuukausi seuraavan 10 vuoden ajan. Siis 3000€ preemio tuli aina joka kuukausi normaalin palkan päälle, vaikka ei sitä palkkalaskelmassa mitenkään eroteltu oltu, se oli yhtä ja samaa kuukausipalkkaa koko helahoito.

Tässä tulee nyt yrityskauppoihin liittyen kaikille ensimmäinen oppitunti. Se kuuluu seuraavasti: Ei pidä ikinä sopia mitään osaa kauppahinnasta maksettavaksi kk-palkan muodossa - ei vaikka se kuulostaisi kuinka houkuttelevalta.

Nimittäin oma tehtäväni organisaatiossa lopetettiin kokonaan helmikuussa 2017 ja siihen liittyvä palkanmaksu loppui siinä samalla. No tietenkään organisaatiomuutokset ja siinä yhteydessä tapahtuvat uudet vastuujaot ja uudet palkkaluokitukset uudessa organisaatiossa eivät ole peruste sille, että osa kauppahintaa jäisi kokonaan saamatta, sillä eihän kukaan nyt maksuvelvoitteistaan pelkästään sillä vapaudu, että pitää YT-neuvottelut. Mutta näin tässä nyt vaan kävi, ja en ainakaan vielä ole saanut muulla tavalla sovittua yrityskaupan yhteydessä palkkana maksettavaa - ja YT-neuvotteluiden vuoksi saamatta jäänyttä palkan osaa. Aikaakin on nyt kulunut tästä hetkestä jo yli 1,5 vuotta.

Kätevä työkalu tuo YT-neuvottelu kuitenkin on työnantajan näkövinkkelistä. Siinä työnantaja voi haluamallaan tavalla tarjota uusia työtehtäviä niin huonolla palkalla mitä vaan kehtaa. Itsekin olin ollut keskijohdon tehtävissä huikean hyvällä kuukausipalkalla, ja nyt minulle tarjottiin rivimiehen hommia, eli olisin päässyt kattoasentajaksi tosi pienellä palkalla. Jos olisin sellaiseen paperiin nimeni laittanut, niin ihan varmaan olisi myöhemmin sanottu, että itse olen omat ja uudet työehtoni hyväksynyt, ja jos siinä yhteydessä menetin loppuosuuden yrityskaupassa sovittua kauppahintaa, niin se on sitten ihan oma vikani se?

No en minä tällaista uutta työtä uusilla ehdoilla tietenkään ottanut vastaan, eikä se ollut mikään yllätys työnantajallekaan. Uudet työtehtävät ja siihen liittyvä palkkatarjous oli mitoitettu siten, että sekä työnantaja, että työntekijä molemmat tiesivät jo etukäteen, ettei uutta sopimusta tule syntymään. Ja kun työnantaja tarjoaa uudet tehtävät sellaisin ehdoin, ettei niihin voi suostua, silloin työntekijä joutuu itse irtisanomaan itsensä, jolloin kilpailukiellot säilyvät. Minulla yrityskauppaan sovittu kilpailukielto oli 1 vuosi, jossa laskenta-aika alkoi työsopimuksen päättymispäivästä.

Joten jäin sitten työttömäksi helmikuussa 2017. Ja olen edelleen työtön. Tätä on nyt kestänyt jo yli 1,5 vuotta.

Joku tämän blogin lukijoista varmaan ajattelee, että no sullahan on Esko ollut nyt sitten oikein mukava 1,5 vuotta kestänyt loma, kun ei ole tarvinnut töissäkään käydä?

No ei se nyt ihan noin mene. Ei tästä mikään loma tullut. Pikemminkin tästä tuli selviytymis- ja henkiinjäämistaistelu.

Ensinnäkin minulle jäi kesältä 2016 päälle se verohallinnon kanssa sovittu maksuohjelma, jossa sovittu kk-maksu oli 600€/kk. Nyt työttömäksi jäädessäni työttömyyskorvaus oli vain vajaa kolmasosa siitä, mitä aikaisemmin olin saanut joka kuukausi palkkaa.

Yritin tietysti saada verohallinnon kanssa sovittua kuukausittaista maksua vastaamaan uutta tulotasoani, mutta siihen ei suostuttu. Vastaus oli, että se mikä on aikanaan sovittu, sillä mennään - eikä siihen tehdä ikinä muutoksia kenenkään kanssa. Ja jos et maksa - sitten joudut ulosottoon. Verohallinnolla oli siis hyvinkin jyrkkä asenne tähän kysymykseen.

Huomautin kyllä siitäkin, että minulta peritty kk-maksu ylittää huomattavasti sen, mitä ulosottokaaren mukaan palkasta tai muusta säännöllisestä tulostaa lain mukaan saa ottaa. Mutta verohallinnon mielestä ulosottokaaren säädökset ja suojaosuudet eivät heitä koske, eikä he niiden mukaan ikinä toimi. Myöhemmin selvisi, että verohallinto oli tässä kohtaa ihan oikeassa. Heillä siis on lain mukaan oikeus periä jopa enemmän, mihin ulosottoviranomaisilla on oikeus.

Työttömäksi jäädessäni oma ajatus oli sellainen, että oli ihan turhaa alkaa taistelemaan YT-neuvotteluihin päättyneestä työsuhteesta sen hetkisen työnantajani kanssa. Mutta paljon helpompaa olisi ottaa omat asiakkaani takaisin heti kun kilpailukieltoni päättyy helmikuussa 2018.

Miten työttömänä sitten voi selvitä verohallinnon vaatimista ylisuurista kuukausimaksuista? No eihän siinä ole mitään muuta keinoa kuin se, että on pakko myydä irtainta omaisuutta, joista sitten katetaan ne kuukausittain menevät maksut. Tai toinen vaihtoehto olisi se, että jättää ne kuukausimaksut maksamatta, jolloin ulosoton kautta pääsee pienemmille kuukausimaksuille, mutta tulevana yrittäjänä ulosottoon joutuminen ja mahdollinen luottotietojen menettäminen ei kuulostanut houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Yritin kyllä myös kiirehtiä oman valitusasiani käsittelyä hallinto-oikeudessa - mutta hallinto-oikeudesta vastattiin, että veroasioissa kiirehtimispyyntöihin ei voida suostua. Jutturuuhkan pituudeksi kerrottiin keskimäärin noin 1,5 vuotta joka sopikin minun aikatauluihini varsin hyvin, sillä kun jätin valitukseni sisään syksyllä 2016, niin keväällä 2018 asia olisi hallinto-oikeudessa käsitelty. Ja samalla hetkellä ja juuri sopivasti päättyisivät myös kilpailukiellot, joten kaikki menisi lopulta ihan hyvin, sillä olin täysin varma siitä, että ei verotus voi perustua asiakirjan virheeseen, jolloin oletin, että varmasti tulisi asiani voittamaan hallinto-oikeudessa.

Irtaimen omaisuuden pakkomyynti oli aluksi ihan hyödyllistä ja mukavaa puuhaa. Käytän tässä sanaa "pakkomyynti", vaikka kaikki tehdyt kaupat olivat periaatteessa aina kyllä ihan vapaaehtoisia, joskin vastoin omaa tahtoa, sillä rahaa piti jostain saada, että sain verohallinnon kuukausisuoritukset hoidettua, jotta en olisi joutunut ulosottoon. Joten oli aluksi ihan hyvä, että sain talossa nurkat ja komerot siivottua, ja kaikki mikä oli turhaa, se sai mennä. Kirpputoreilla oli mukava seisoa, koska silloin näki samalla ihmisiä. Jos työttömänä olisin jäänyt joka päivä kotiin, olisin tullut hulluksi vielä nopeammin.

Vähitellen kaupankäynti alkoi kuitenkin tökkiä, ja sopivaa ja helposti kaupaksi menevää tavaraa ei enää riittänyt. Onneksi olin kuitenkin pikkupojasta asti harrastanut numismatiikkaa, eli arvokkaiden kolikoiden keräilyä. Kolikkokokoelma tuli nyt seuraavaksi avuksi, ja siitä aina lohkaistiin satasen tai parinsadan "kasoja", jotka meni helposti kaupaksi, koska tunsin muita keräilijöitä, ja olihan tuo hinnoittelu heidän näkövinkkelistään varsin edullista noin. Mutta ilman tätä menetelmää nopeita kauppoja ei olisi syntynyt, ja jokin kuukausimaksu verohallintoon olisi saattanut jäädä hoitumatta.

Täytyy kyllä sanoa, että on Suomessa tällä hetkellä vaan aika perhanan kova laki. Verohallinto pystyy laittamaan ja säälimättä laittaa ulosottoon heti kaikki saatavat, jolloin jos veron määrä on isompi mitä saatu tulo, silloin siinä tilanteessa veronmaksajalla ei ole mitään mahdollisuuksia.

No miksen sitten mennyt töihin?

No yritin kyllä. Oltuani vuoden työttömänä laskin, että olin siihen mennessä lähettänyt yli 700 työpaikkahakemusta ja lisäksi olin soitellut lukuisan määrän puheluita ympäri Suomen. Hain sekä oman alan töitä, että muiden alojen töitä - onhan minulla kuitenkin korkeakoulututkinto, joka soveltuu useille eri aloille.

Oman alan kilpaileviin yrityksiin en päässyt. Minut tunnettiin siellä liian hyvin, ja muistettiin kovana kilpailijana. Kaikki pelkäsivät, että jos ottavat minut töihin, perustan kuitenkin oman yritykseni uudestaan (ja tämä oli suunnitelmissakin), ja siinä yhteydessä moni heidänkin asiakas saattaisi seurata perässäni omaan uuteen yritykseeni, jos asiakas on tykästynyt minun tapaani hoitaa heidän asioitaan.

Kävin useita kertoja joka kuukausi työpaikkahaastatteluissa, ja monesti siellä kyllä tarjottiin sitäkin mahdollisuutta, että tule meidän firmaan osakkaaksi. Joskus sain varsin hyviäkin tarjouksia, mutta koska olin työtön, ja koska oli joka kuukausi jumalattomat kuukausisuoritukset verohallinnolle, niin en onnistunut saamaan mistään pankkilainaa, jonka avulla olisin perustanut oman yritykseni tai ostanut osakkuuden jostain toisesta yrityksestä.

Joten tästä syntyi pattitilanne. Omaa yritystäni en saanut pystyyn, ja kukaan kilpaileva yritys omalla toimialallani ei uskaltanut minua palkata, koska potentiaalisen työnantajan mielestä pelkkä palkkasopimus eli työsopimus ei riitä. Pitäisi tehdä lisäksi osakkuussopimukset, ja siihen liittyvät kilpailukieltosopimukset.

No miksen mennyt jollekin muulle toimialalle hommiin? Yritin sitäkin. Mutta olen jo yli 50v ja minulla ei ole muilta aloilta mitään työkokemusta, eikä omat opintoni ole enää kovin tuoreita. Joten en päässyt minnekään. Aina joku nuorempi ja tuoreemmilla tiedoilla ja tutkinnoilla kiilasi minusta ohitse.

Tämä oli todella paska tilanne. Työttömyydestä näytti tulleen pysyvä olotila, josta ei ollut pääsyä pois.

Tapaus avataan verohallinnossa uudelleen

Tähän mennessä tapahtunutta:

1) Yritys on ostettu ja myyty kahdella eri kaupalla. Kahdesta ostosta ja kahdesta myynnistä jäi myyntivoittoa yhteensä 5352,00 euroa. Verohallinto tulkitsee syksyllä 2015 "first-in-first-out" -menetelmällä tekemässään myyntivoittolaskelmassa, että asiassa ensin ja kalliilla ostetut osakkeet on myyty edullisesti eteenpäin, jolloin tuli iso myyntitappio, joka on vanhentunut ja näin myyntivoitosta maksettavan veron määrä on 22865,05 euroa. Eli 4-kertainen suhteessa saadun tulon määrään.
2) Hyvä ystäväni ammatiltaan verojuristi laatii verohallintoon oikaisuvaatimuksen, jonka verohallinto hyväksyy 10.5.2016 tekemässään oikaisupäätöksessä, jolloin jättisuuren veron perusteet poistuvat, ja verohallinto palauttaa tililleni perusteettomasti perityn veron, yhteensä 5896,00 euroa 17.5.2016 päivämäärällä.

Tämä 10.5.2016 verohallinnossa tehty ratkaisu jäi selvästi kaihertamaan jonkun muun mieltä verohallinnossa.

Nimittäin kesän jälkeen sama asia avattiin uudelleen, ja asiassa tehtiin uusilla perusteilla uusi ratkaisu. Nyt 5352,00 euron myyntivoitolle vaadittiin jo liki 30.000 euron veroa.

Tähän kohtaan liittyy yksi "melkoinen yhteensattuma", joka vaatii hieman asian taustoittamista.

Kaupantekohetkellä kesällä 2015 olin 52-vuotias. Olin vähemmistöosakas ja selvästi nuorin osakas yrityksessä, jonka enemmistöosakas tuli eläkeikään, ja yritys päätettiin myydä. Koska minulla oli menossa omakotitalon rakentaminen samaan aikaan, en saanut itse järjestettyä kasaan tarvittavaa rahoitusta, jotta olisin ostanut yrityksen kokonaan itselleni. Jouduin siis myymään puolipakolla, joskin kauppahinta oli omasta mielestäni oikein hyvä. Jos en olisi vapaaehtoisia kauppoja tehnyt, silloin minut olisi osakassopimuksen perusteella lunastettu ulos yrityksestä erittäin edullisesti.

Ostaja tiesi, että vähemmistöosakas oli myymässä omaa osuuttaan yrityksestään "puolipakolla" ja että vähemmistöosakas eli minä olisin mieluusti ostanut yrityksen itsekin, jos siihen olisi ollut taloudellisia mahdollisuuksia. Tästä syystä ostajan puolella oli huoli, että mitä jos vähemmistöosakas jossain vaiheessa irtautuu yrityksen palveluksesta (myyjäpuolelta siis yrittäjät siirtyivät ostavan yrityksen palvelukseen yrityskaupan mukana).

Jottei uhka uuden yrityksen perustamisesta toteutuisi, minulle tarjottiin kauppahintana 2 mahdollisuutta. Joko ottaisin kauppahintana heti 290.000 euroa, niin se olisi suhteessa sama, mitä muutkin osakkaat saivat omasta osuudestaan - tai sitten - ja ottaen huomioon, että olin vasta "niin nuori", niin voitaisiin asia sopia myös niin, että otan kauppahinnasta nyt puolet, eli 145.000 euroa, ja toinen puolikas maksetaan palkan muodossa ja kullekin kuukaudelle saan 3000 euroa "ylimääräistä palkkaa" seuraavan 10 vuoden ajan, kunnes täytän 62 vuotta ja jään eläkkeelle. Tällä tarjouksella ostava yritys halusi sitouttaa minut loppuelämäkseni yrityksen palvelukseen.

No laskeskelin siinä sitten asiaa niin, että 3000€ per kk tekee vuodessa 36000 euroa. Ja se kertaa 10 vuotta tekee 360000 euroa. Ja siihen päälle nyt heti saatava 145000 euroa on yhteensä 505000 euroa. Joten oman laskuoppini mukaan minun kannatti ehdottomasti hyväksyä jälkimmäinen tarjous, joka ilman diskonttauslaskentaa ja ilman korkojen huomiointia oli selvästi parempi, onhan 505000 - 290000 = 215000 aika suuri summa. Siis yli 200 tonnia siitä hyvästä, että jään yrityksen palvelukseen nauttimaan hyvää kuukausipalkkaa, ja työtehtäväni on keskitason johtoportaassa hyvin helppo ja kevyt homma.

Joten tällä mentiin, ja kummatkin osapuolet olivat kauppaa tehdessä tyytyväisiä. Minä sain tililleni 145.000 euroa, joka riitti hyvin kattamaan aiemmista kaupoista tulleet pienet myyntitappiot (ja kokonaisuutena voittoakin jäi vielä 5352 euroa - jolle verottaja tosin lätkaisi yli 20 tonnin verot!), ja sitten jäin nauttimaan hyvää kuukausipalkkaa, joka jatkuisi eläkkeelle pääsyyn asti.

Mutta toisin kävi. Omasta mielestäni minua huijattiin yrityskaupoissa ihan reippaalla kädellä.

Vuosi yrityskauppojen jälkeen eli kesäkuussa 2016 kun tuli kuluneeksi tasan vuosi kaupantekohetkestä, niin siihen kohtaan oli sovittuna pieni palkkio tai optio, jossa sanamuoto ei ollutkaan aivan yksiselitteinen, ja siitä kehkeytyi pieni riita, jonka seurauksena koko yrityskauppasopimus tavattiin ihan suurennuslasilla lause lauseelta läpi. Asia kuitenkin sovittiin minun edukseni, ja sain haluamani palkkion, joka liittyi siihen, että olin pitänyt yrityskaupan hetkellä olleesta asiakaskannasta kiinni, ja kasvattanutkin sitä melkoisesti.

Työnantajaa tämä riita jäi kuitenkin kaihertamaan, ja sen saattoi aistia monessa eri yhteydessä.

Tässä vaiheessa elettiin loppukesää 2016 (en muista enää päivämääriä tarkemmin). Sain kotiini kirjekuoren, joka saapui verohallinosta. Verohallintokin oli samaan aikaan käynyt uudestaan läpi kauppakirjan, kun sitä oli tavattu työpaikallani. Ja verohallinto oli löytänyt sieltä osakekirjojen numerointiin liittyvän virheen, jonka perusteella he nyt vaativat noin 30 tonnin lisäveroja.

Siis tämä oli selvä ansa, jonka ostava yritys ja kauppakirjan laatija olivat kauppakirjaan laittaneet, ja jota itse en ollut huomannut, ja jota verohallintokaan ei ollut huomannut.

Mutta nyt verohallinto sen asian huomasi, avasi asiani uudestaan - ja olipa kyllä melkoinen yhteensattuma, että tämä kaikki sattui prikkulleen samaan hetkeen (tai viikko-pari sen jälkeen), kun asiasta oli työpaikalla syntynyt pieni palkkion määrään liittyvä riita.

En voinut välttyä ajatukselta, että yritykseni ostaneella yrityksellä (joka on markkinajohtaja omalla alallaan Suomessa) täytyi olla hyvin läheiset suhteen verohallinnon kanssa.

Miksi verohallinto muuten olisi avannut asiani uudelleen? En ole kuullut, että sellaista olisi Suomessa koskaan tai kellekään muulle sattunut. Ja nyt kun minulle sattui, se sattui juuri samaan aikaan, kun kauppakirjaa oli juuri hetkeä aikaisemmin käyty suurennuslasien kanssa läpi omalla työpaikallani. Työnantaja siis halusi kostaa? Ja verohallinto lähti siihen keppihevosena mukaan?

No mitäs nyt sitten?

Ymmärsin kyllä verohallinnon logiikan, eli nyt lasketulla tavalla veron määrä olikin lähes 30.000 euroa - siis noin 28.000 euroa, ja tämä vaatimus perustui edelleenkin vanhaksi menneisiin tappioihin, joita ei ikinä ollutkaan, koska aikoinaan itse edullisesti saamani osake-erän olin myynyt edullisesti eteenpäin.

Minulla oli tässä tilanteessa tasan 2 vaihtoehtoa. Joko hyväksyisin verohallinnon laskemat verot eli noin 28000 euroa sellaisenaan, ja maksaisin ne pois.

Tai sitten toisena vaihtoehtona se, että valittaisin nyt tehdystä päätöksestä.

No - valitsin jälkimmäisen, ja tein taas asiasta uuden valituksen, joka saapui verohallintoon 3.10.2016.

Valituksen olin perustellut jälleen samalla tavalla kuin ennenkin, että mitään tappioita ei alun alkaen ole ollutkaan, joten ne eivät voi mennä vanhaksi, ja että nyt tehty veropäätös perustuu asiakirjassa olevaan virheeseen, joka millään tavalla ei vastaa asioiden todellista kulkua. Asioiden todellisen kulun osoitin ja todistin oman pankkitilini tilitapahtumia avuksi käyttäen, ja näyttö oli siinä suhteessa 100%:sen varmalla pohjalla.

Verohallinto ei ottanut valitustani käsittelyyn, vaan totesi että 3.10.2016 saapunut valitus eli oikaisuvaatimus on myöhään saapunut. Että vuoden 2009 osalta valitusaika meni umpeen jo 31.12.2015.

Verohallinto oli oikeassa - valitusaika oli tosiaan umpeutunut jo 31.12.2015. Mutta kun verohallinto itse oli tehnyt asiassa uuden päätöksen vasta kesällä 2016, niin tietenkään en ollut voinut uudesta päätöksestä jättää valitustani määräajan puitteissa eli 31.12.2015 hetkellä, koska sillä hetkellä ei vielä ollut olemassa sitä päätöstä, jota valitukseni koski, ja joka tehtiin vasta kesällä 2016 eli sen jälkeen, kun verohallinto oli itse tehnyt oikean ja oikaisevan päätöksen ja palauttanut rahani toukokuussa 2016.

Minulla olisi siis täytynyt olla käytössäni "aikakone", jonka avulla olisin ensin saatuani kesällä 2016 käsiini uuden ja virheellisen veropäätöksen, niin aikakoneen avulla olisin voinut lentää yli puolivuotta ajassa taaksepäin joulukuulle 2015, jolloin olisin määräajan puitteissa voinut jättää valituksen koskien kesällä 2016 tehtävää päätöstä. Ja kun minulla ei ollut aikakonetta, en pystynyt määräajan puitteissa valitusta tekemään. Olin siis saanut päätöksen, josta ei voinut valittaa.

Hetken aikaa homma näytti hankalalta, eli siltä, että minun on nyt todellakin maksettava tuo 28000 tonnia. Mitäs menin haastamaan riitaa työnantajan kanssa, niin nyt tuli asialle kosto verohallinnon puolelta? Vai oliko asiassa sittenkin ihan vaan ja pelkästään silkkaa sattumaa se, että yli vuoden vanha kauppakirja tavattiin uudestaan läpi ja yhtä aikaa sekä työnantajan luona että myös verohallinnossa?

Kun olin saanut oikaisuvaatimukseeni päätöksen, ettei sitä oteta edes käsittelyyn, koska se on yli 10 kuukautta myöhässä saapunut, niin tein asiasta vielä uuden valituksen, tällä kertaa Helsingin hallinto-oikeudelle, jonne selostin mistä asiassani on kyse ja lisäksi selostin, että minusta oli väärin se, että tulee päätös, johon ei voi valittaa - ja jos sittenkin valitan, valitusta ei myöhässä saapuneena enää käsitellä.

Kun sain uuden veropäätöksen, siinä oli mukana maksulappu, että liki 30.000 verot olisi pitänyt ulosoton uhalla maksaa käytännössä heti. No - minulle palautetut rahat olivat jo kuluneet kesän aikana omakotitalon rakentamisessa, ja pankkitili oli tyhjä. Sain kuitenkin verohallinnon kanssa sovittua maksuohjelman niin, että toukokuussa ulosoton kautta minulle vahvistettu 600€/kk maksuerä otettiin käyttöön suoraan verohallinnon kanssa, eikä raha kiertänyt enää ulosoton kautta. Näin siitä ei pidätetty ulosoton kalliita taulukkomaksuja.

Onneksi oli hyvä palkka, niin siitä oli "helppo" maksaa tuo 600€/kk, jonka ulosotto oli määrännyt ensin tutkittuaan maksukykyni, jossa otettiin huomioon alaikäiset ja lapset, asumisen kulut yms. kokoaistilanteeni. Ja kyllä mä siitä 600€/kk -maksusta aina selvisin. Tilanne jatkui näin aina helmikuulle 2017 saakka, eli reilut puolisen vuotta mentiin näin, kun hallinto-oikeuden päätöstä odoteltiin.

Pahin oli kuitenkin vieläkin edessäpäin...

Juttu jatkuu

Kirjoitin parisen vuotta sitten keväällä 2016, että juttuni olisi päättynyt. Poistin tuo päivityksen nyt, sillä olin väärässä. Juttu ei päättynyt. Eikä ole vieläkään päättynyt. Vaan jatkuu yhä, ja nyt tätä kirjoittaessani mennään jos syksyä 2018 (tätä kirjoittaessani on 3.9.2018).

Nyt - niin kuin monesti ennenkin, jutun loppu näyttää olevan jo lähellä, mutta katsotaan nyt miten asia etenee, enää ei jaksa uskoa todeksi, että tämä joskus loppuisi. Myös tämä kulunut 2 vuotta on ollut henkisesti hyvin raskas. Niin raskas, etten ole tätä blogia jaksanut päivittää.

Mutta nyt kun loppu lähestyy, ja uskon että tämä päättyy vielä osaltani onnellisesti (tai no - onnellista loppua tällä jutulle ei enää saa, ei vaikka mitä tekisi), mutta uskon, että tämä juttu päättyy kuitenkin omalta osaltani jonkinlaiseen voittoon, jonka jälkeen voin taas aloittaa oman elämäni uudestaan.

Uudestaan ja aivan alusta tässä nyt joutuukin aloittamaan, sillä monessa suhteessa kaikki mikä on joskus ollut, sitä ei enää ole, ja nyt on aloitettava taas ihan uudestaan ja aivan alusta. Sen mitä olen vuosikymmenten aikana saanut aikaan ja rakentanut, se on nyt tämän jutun kestäessä mennyt pirstaleiksi ihan parissa vuodessa.

Jottei menisi aivan surkutteluksi, niin todetaan tässä päivityksessä, että jos viimeisin uutinen 2 vuoden takaa oli se, että asunto meni (ulosmittaukseen), niin onneksi asunto ei kuitenkaan lopullisesti mennyt, ja se on edelleen olemassa.

Nimittäin kun ulosmittauspäätös tehtiin 7.4.2016 klo 10:00, niin sen jälkeiset päivät elettiin todella jännittäviä aikoja.

Nythän on enempien vahinkojen välttämiseksi mahdollisuus anoa toimeenpanon keskeyttämistä, kunnes asia on saatu ratkaistua, ja olinkin tehnyt tällaisen hakemuksen ja lähettänyt sen verohallintoon 27.1.2016. Otin myös lähettämästäni kirjeestä itselleni PDF-kopion.

No nyt kävikin sitten niin, että verohallinto hukkasi tuon kirjeen. Tai sieltä sanottiin toukokuussa 2016, että heillä tällaista kirjettä ei ole merkitty saapuneeksi, mutta kun sitten siinä saman puhelinkeskustelun aikana lähetin sen PDF-kopioni luurin toisessa päässä olevan verovirkailijan sähköpostiin, niin kyllä hän sitten uskoi, että olen sen 27.1.2016 tehnyt ja lähettänyt.

Pointtina tässä täytäntöönpanon keskeyttämishakemuksessa on se, että kun kerran maksamattomat verot saa lain mukaan laittaa heti ulosottoon - ilman oikeuden päätöstäkin, niin jos on painavia perusteita, ulosoton täytäntöönpanoon voi hakea keskeytystä, kunnes juttu ratkaistu. Keskeytys myönnetään, jos on esittää sellaisia perusteita, että valitus saattaa mennä läpi, jolloin ulosmittauskin on aiheeton.

Itse en usko, että posti hävitti sitä kirjettä, vaikka verohallinnosta näin väitettiin.

Sillä jos asia olisi mennyt noin, silloin tämä kirjeen puuttuminen olisi pitänyt verohallinnossa huomata jo hyvin pian, sillä kyselin koko ajan puhelimitse, että miten asiani etenee esim. toimeenpanon keskeyttämishakemukseni osalta? Niin sieltä sanottiin vaan, että täytäntöönpanon keskeytyshakemus on laitettu 6 kuukauden käsittelyjonoon, ja että asia ratkaistaan sitten kun sen aika tulee. Mutta samaan aikaan asuntoni oli jo ulosmitattu, ja itse jännitin, että meneekö se kohta kaupaksi?

Toukokuun 17. päivä 2016  tapahtui kuitenkin ratkaiseva käänne.

Silloin veroista tehty valitukseni ratkaistiin. Siinä kohtaa siis se noin 6 kuukauden käsittelyjono oli ohi ja oma asiani tuli käsittelyvuoroon. Valitukseni hyväksyttiin, jolloin veron peruste poistui, ja verohallinto palautti minulle 17.6.2018 koko siihen asti maksamani summan - yhteensä 5896,00 euroa. Todellakin silloin luulin, että sillä hetkellä puolen vuoden piina olisi omalta osaltani nyt lopullisesti ohi.

OP-pankin tiliote, josta näkyy verohallinnon palautus. Valitukseni veroista oli käsitelty ja hyväksytty.

Itse päätös lähettiin toki minulle kotiin tiedoksi myös.

Mutta olin siis väärässä sen suhteen, että juttuni olisi ollut ohi. Pahin oli todellakin vasta edessäpäin.

Mutta ulosmittaus asunnon osalta päättyi siis välittömästi, ja sain asuntoni pitää. Oli minulta myös palkastakin ehditty ulosmitata jo 600,00 euroa, ja sain nekin rahat takaisin, joskin palauttamatta jäi 56,00 euron ulosoton taulukkomaksu, joka vahinkona jäi minun kärsittäväkseni. Olen vaatinut tätä summaa korvattavaksi myöhemminkin, mutta nyt ainakaan kahteen vuoteen en ole korvauksia onnistunut vielä saamaan.

Ulosmittauksen päättyminen ja verohallinnon "oikea ratkaisu" olivat tässä kohtaa hyviä asioita. Mutta onnellista olotilaa ei pitkälle riittänyt. Pahin oli todellakin vasta edessä päin - ja siitä lisää seuraavassa päivityksessäni. Mutta nyt oikaisevan päätöksen myötä kesä meni mukavasti taloa rakentaessa. Minulla siis oli kesken oleva omakotitaloprojekti, joten verohallinnon palauttamille rahoille oli heti käyttöä.

Ulosotto päättyi ja rahat palautettiin tililleni. 

Se oli onnellinen hetki ja tapahtui 17.5.2016.

Upeaa, että verohallinnossakin osataan tehdä 

hyviä päätöksiä edes joskus!!!