Lainakatto -blogi kertoo yrityksensä myyneestä pienyrittäjästä, joka yrityksen myynnin jälkeen joutuu verottajan hampaisiin myyntivoiton verotukseen liittyen. Blogin tarkoituksena on verkostoitua muiden verottajan hampaisiin joutuneiden yrittäjien kanssa. Tämä ei ole suinkaan ainoa tapaus. Yrityksen nimi ja henkilöt ovat keksittyjä. Eurosummat ovat oikein ja todellisuuteen perustuvia. Yrittäminen on hieno ja tärkeä asia. En haluaisi lannistaa yrittäjäksi aikovia.

tiistai 4. syyskuuta 2018

YT-neuvottelut

Lainakatto-bisnes on aika suhdanneherkkä toimiala. Ja välillä ihan ilman suhdanteitakin mennään melkoista alamäkeä tai ylämäkeä aina vuoron perään.

Jos vielä kesällä 2016 olin saanut isot bonukset yrityskaupassa mukanani tuomien asiakkaiden säilyttämisestä ja uusien asiakkuuksien hankkimisesta, niin syksyllä 2016 tapahtui käänne.

Työnantajalla alkoi tunnusluvut kääntyä punaiselle. Työpaikan ilmapiiri kiristyi selvästi. Lopulta joulukuussa tilanne ajautui YT-neuvotteluihin, jotka päättyivät helmikuun lopussa 2017.

Silloin kun firman kurssi pitää kääntää, ja kun siihen tarvitaan ripeitä ja tehokkaita toimenpiteitä, niin kuluja pitää karsia reippaalla kädellä. Joten ei ollut ollenkaan ihme, että oma ja monien mielestä aivan käsittämättömän ylisuuri kuukausipalkka joutui heti suurennuslasin alle. Siinä omassa palkassani oli mukana sitä yrityskaupoissa sovittua yrityskauppalisää se 3000€/kk, koska suurin osa eli 360.000 euroa yrityskaupasta oli sovittu maksettavaksi kuukausipalkan muodossa niin, että 3000€ maksetaan kaupantekohetkestä joka kuukausi seuraavan 10 vuoden ajan. Siis 3000€ preemio tuli aina joka kuukausi normaalin palkan päälle, vaikka ei sitä palkkalaskelmassa mitenkään eroteltu oltu, se oli yhtä ja samaa kuukausipalkkaa koko helahoito.

Tässä tulee nyt yrityskauppoihin liittyen kaikille ensimmäinen oppitunti. Se kuuluu seuraavasti: Ei pidä ikinä sopia mitään osaa kauppahinnasta maksettavaksi kk-palkan muodossa - ei vaikka se kuulostaisi kuinka houkuttelevalta.

Nimittäin oma tehtäväni organisaatiossa lopetettiin kokonaan helmikuussa 2017 ja siihen liittyvä palkanmaksu loppui siinä samalla. No tietenkään organisaatiomuutokset ja siinä yhteydessä tapahtuvat uudet vastuujaot ja uudet palkkaluokitukset uudessa organisaatiossa eivät ole peruste sille, että osa kauppahintaa jäisi kokonaan saamatta, sillä eihän kukaan nyt maksuvelvoitteistaan pelkästään sillä vapaudu, että pitää YT-neuvottelut. Mutta näin tässä nyt vaan kävi, ja en ainakaan vielä ole saanut muulla tavalla sovittua yrityskaupan yhteydessä palkkana maksettavaa - ja YT-neuvotteluiden vuoksi saamatta jäänyttä palkan osaa. Aikaakin on nyt kulunut tästä hetkestä jo yli 1,5 vuotta.

Kätevä työkalu tuo YT-neuvottelu kuitenkin on työnantajan näkövinkkelistä. Siinä työnantaja voi haluamallaan tavalla tarjota uusia työtehtäviä niin huonolla palkalla mitä vaan kehtaa. Itsekin olin ollut keskijohdon tehtävissä huikean hyvällä kuukausipalkalla, ja nyt minulle tarjottiin rivimiehen hommia, eli olisin päässyt kattoasentajaksi tosi pienellä palkalla. Jos olisin sellaiseen paperiin nimeni laittanut, niin ihan varmaan olisi myöhemmin sanottu, että itse olen omat ja uudet työehtoni hyväksynyt, ja jos siinä yhteydessä menetin loppuosuuden yrityskaupassa sovittua kauppahintaa, niin se on sitten ihan oma vikani se?

No en minä tällaista uutta työtä uusilla ehdoilla tietenkään ottanut vastaan, eikä se ollut mikään yllätys työnantajallekaan. Uudet työtehtävät ja siihen liittyvä palkkatarjous oli mitoitettu siten, että sekä työnantaja, että työntekijä molemmat tiesivät jo etukäteen, ettei uutta sopimusta tule syntymään. Ja kun työnantaja tarjoaa uudet tehtävät sellaisin ehdoin, ettei niihin voi suostua, silloin työntekijä joutuu itse irtisanomaan itsensä, jolloin kilpailukiellot säilyvät. Minulla yrityskauppaan sovittu kilpailukielto oli 1 vuosi, jossa laskenta-aika alkoi työsopimuksen päättymispäivästä.

Joten jäin sitten työttömäksi helmikuussa 2017. Ja olen edelleen työtön. Tätä on nyt kestänyt jo yli 1,5 vuotta.

Joku tämän blogin lukijoista varmaan ajattelee, että no sullahan on Esko ollut nyt sitten oikein mukava 1,5 vuotta kestänyt loma, kun ei ole tarvinnut töissäkään käydä?

No ei se nyt ihan noin mene. Ei tästä mikään loma tullut. Pikemminkin tästä tuli selviytymis- ja henkiinjäämistaistelu.

Ensinnäkin minulle jäi kesältä 2016 päälle se verohallinnon kanssa sovittu maksuohjelma, jossa sovittu kk-maksu oli 600€/kk. Nyt työttömäksi jäädessäni työttömyyskorvaus oli vain vajaa kolmasosa siitä, mitä aikaisemmin olin saanut joka kuukausi palkkaa.

Yritin tietysti saada verohallinnon kanssa sovittua kuukausittaista maksua vastaamaan uutta tulotasoani, mutta siihen ei suostuttu. Vastaus oli, että se mikä on aikanaan sovittu, sillä mennään - eikä siihen tehdä ikinä muutoksia kenenkään kanssa. Ja jos et maksa - sitten joudut ulosottoon. Verohallinnolla oli siis hyvinkin jyrkkä asenne tähän kysymykseen.

Huomautin kyllä siitäkin, että minulta peritty kk-maksu ylittää huomattavasti sen, mitä ulosottokaaren mukaan palkasta tai muusta säännöllisestä tulostaa lain mukaan saa ottaa. Mutta verohallinnon mielestä ulosottokaaren säädökset ja suojaosuudet eivät heitä koske, eikä he niiden mukaan ikinä toimi. Myöhemmin selvisi, että verohallinto oli tässä kohtaa ihan oikeassa. Heillä siis on lain mukaan oikeus periä jopa enemmän, mihin ulosottoviranomaisilla on oikeus.

Työttömäksi jäädessäni oma ajatus oli sellainen, että oli ihan turhaa alkaa taistelemaan YT-neuvotteluihin päättyneestä työsuhteesta sen hetkisen työnantajani kanssa. Mutta paljon helpompaa olisi ottaa omat asiakkaani takaisin heti kun kilpailukieltoni päättyy helmikuussa 2018.

Miten työttömänä sitten voi selvitä verohallinnon vaatimista ylisuurista kuukausimaksuista? No eihän siinä ole mitään muuta keinoa kuin se, että on pakko myydä irtainta omaisuutta, joista sitten katetaan ne kuukausittain menevät maksut. Tai toinen vaihtoehto olisi se, että jättää ne kuukausimaksut maksamatta, jolloin ulosoton kautta pääsee pienemmille kuukausimaksuille, mutta tulevana yrittäjänä ulosottoon joutuminen ja mahdollinen luottotietojen menettäminen ei kuulostanut houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Yritin kyllä myös kiirehtiä oman valitusasiani käsittelyä hallinto-oikeudessa - mutta hallinto-oikeudesta vastattiin, että veroasioissa kiirehtimispyyntöihin ei voida suostua. Jutturuuhkan pituudeksi kerrottiin keskimäärin noin 1,5 vuotta joka sopikin minun aikatauluihini varsin hyvin, sillä kun jätin valitukseni sisään syksyllä 2016, niin keväällä 2018 asia olisi hallinto-oikeudessa käsitelty. Ja samalla hetkellä ja juuri sopivasti päättyisivät myös kilpailukiellot, joten kaikki menisi lopulta ihan hyvin, sillä olin täysin varma siitä, että ei verotus voi perustua asiakirjan virheeseen, jolloin oletin, että varmasti tulisi asiani voittamaan hallinto-oikeudessa.

Irtaimen omaisuuden pakkomyynti oli aluksi ihan hyödyllistä ja mukavaa puuhaa. Käytän tässä sanaa "pakkomyynti", vaikka kaikki tehdyt kaupat olivat periaatteessa aina kyllä ihan vapaaehtoisia, joskin vastoin omaa tahtoa, sillä rahaa piti jostain saada, että sain verohallinnon kuukausisuoritukset hoidettua, jotta en olisi joutunut ulosottoon. Joten oli aluksi ihan hyvä, että sain talossa nurkat ja komerot siivottua, ja kaikki mikä oli turhaa, se sai mennä. Kirpputoreilla oli mukava seisoa, koska silloin näki samalla ihmisiä. Jos työttömänä olisin jäänyt joka päivä kotiin, olisin tullut hulluksi vielä nopeammin.

Vähitellen kaupankäynti alkoi kuitenkin tökkiä, ja sopivaa ja helposti kaupaksi menevää tavaraa ei enää riittänyt. Onneksi olin kuitenkin pikkupojasta asti harrastanut numismatiikkaa, eli arvokkaiden kolikoiden keräilyä. Kolikkokokoelma tuli nyt seuraavaksi avuksi, ja siitä aina lohkaistiin satasen tai parinsadan "kasoja", jotka meni helposti kaupaksi, koska tunsin muita keräilijöitä, ja olihan tuo hinnoittelu heidän näkövinkkelistään varsin edullista noin. Mutta ilman tätä menetelmää nopeita kauppoja ei olisi syntynyt, ja jokin kuukausimaksu verohallintoon olisi saattanut jäädä hoitumatta.

Täytyy kyllä sanoa, että on Suomessa tällä hetkellä vaan aika perhanan kova laki. Verohallinto pystyy laittamaan ja säälimättä laittaa ulosottoon heti kaikki saatavat, jolloin jos veron määrä on isompi mitä saatu tulo, silloin siinä tilanteessa veronmaksajalla ei ole mitään mahdollisuuksia.

No miksen sitten mennyt töihin?

No yritin kyllä. Oltuani vuoden työttömänä laskin, että olin siihen mennessä lähettänyt yli 700 työpaikkahakemusta ja lisäksi olin soitellut lukuisan määrän puheluita ympäri Suomen. Hain sekä oman alan töitä, että muiden alojen töitä - onhan minulla kuitenkin korkeakoulututkinto, joka soveltuu useille eri aloille.

Oman alan kilpaileviin yrityksiin en päässyt. Minut tunnettiin siellä liian hyvin, ja muistettiin kovana kilpailijana. Kaikki pelkäsivät, että jos ottavat minut töihin, perustan kuitenkin oman yritykseni uudestaan (ja tämä oli suunnitelmissakin), ja siinä yhteydessä moni heidänkin asiakas saattaisi seurata perässäni omaan uuteen yritykseeni, jos asiakas on tykästynyt minun tapaani hoitaa heidän asioitaan.

Kävin useita kertoja joka kuukausi työpaikkahaastatteluissa, ja monesti siellä kyllä tarjottiin sitäkin mahdollisuutta, että tule meidän firmaan osakkaaksi. Joskus sain varsin hyviäkin tarjouksia, mutta koska olin työtön, ja koska oli joka kuukausi jumalattomat kuukausisuoritukset verohallinnolle, niin en onnistunut saamaan mistään pankkilainaa, jonka avulla olisin perustanut oman yritykseni tai ostanut osakkuuden jostain toisesta yrityksestä.

Joten tästä syntyi pattitilanne. Omaa yritystäni en saanut pystyyn, ja kukaan kilpaileva yritys omalla toimialallani ei uskaltanut minua palkata, koska potentiaalisen työnantajan mielestä pelkkä palkkasopimus eli työsopimus ei riitä. Pitäisi tehdä lisäksi osakkuussopimukset, ja siihen liittyvät kilpailukieltosopimukset.

No miksen mennyt jollekin muulle toimialalle hommiin? Yritin sitäkin. Mutta olen jo yli 50v ja minulla ei ole muilta aloilta mitään työkokemusta, eikä omat opintoni ole enää kovin tuoreita. Joten en päässyt minnekään. Aina joku nuorempi ja tuoreemmilla tiedoilla ja tutkinnoilla kiilasi minusta ohitse.

Tämä oli todella paska tilanne. Työttömyydestä näytti tulleen pysyvä olotila, josta ei ollut pääsyä pois.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti