1) Yritys on ostettu ja myyty kahdella eri kaupalla. Kahdesta ostosta ja kahdesta myynnistä jäi myyntivoittoa yhteensä 5352,00 euroa. Verohallinto tulkitsee syksyllä 2015 "first-in-first-out" -menetelmällä tekemässään myyntivoittolaskelmassa, että asiassa ensin ja kalliilla ostetut osakkeet on myyty edullisesti eteenpäin, jolloin tuli iso myyntitappio, joka on vanhentunut ja näin myyntivoitosta maksettavan veron määrä on 22865,05 euroa. Eli 4-kertainen suhteessa saadun tulon määrään.
2) Hyvä ystäväni ammatiltaan verojuristi laatii verohallintoon oikaisuvaatimuksen, jonka verohallinto hyväksyy 10.5.2016 tekemässään oikaisupäätöksessä, jolloin jättisuuren veron perusteet poistuvat, ja verohallinto palauttaa tililleni perusteettomasti perityn veron, yhteensä 5896,00 euroa 17.5.2016 päivämäärällä.
Tämä 10.5.2016 verohallinnossa tehty ratkaisu jäi selvästi kaihertamaan jonkun muun mieltä verohallinnossa.
Nimittäin kesän jälkeen sama asia avattiin uudelleen, ja asiassa tehtiin uusilla perusteilla uusi ratkaisu. Nyt 5352,00 euron myyntivoitolle vaadittiin jo liki 30.000 euron veroa.
Tähän kohtaan liittyy yksi "melkoinen yhteensattuma", joka vaatii hieman asian taustoittamista.
Kaupantekohetkellä kesällä 2015 olin 52-vuotias. Olin vähemmistöosakas ja selvästi nuorin osakas yrityksessä, jonka enemmistöosakas tuli eläkeikään, ja yritys päätettiin myydä. Koska minulla oli menossa omakotitalon rakentaminen samaan aikaan, en saanut itse järjestettyä kasaan tarvittavaa rahoitusta, jotta olisin ostanut yrityksen kokonaan itselleni. Jouduin siis myymään puolipakolla, joskin kauppahinta oli omasta mielestäni oikein hyvä. Jos en olisi vapaaehtoisia kauppoja tehnyt, silloin minut olisi osakassopimuksen perusteella lunastettu ulos yrityksestä erittäin edullisesti.
Ostaja tiesi, että vähemmistöosakas oli myymässä omaa osuuttaan yrityksestään "puolipakolla" ja että vähemmistöosakas eli minä olisin mieluusti ostanut yrityksen itsekin, jos siihen olisi ollut taloudellisia mahdollisuuksia. Tästä syystä ostajan puolella oli huoli, että mitä jos vähemmistöosakas jossain vaiheessa irtautuu yrityksen palveluksesta (myyjäpuolelta siis yrittäjät siirtyivät ostavan yrityksen palvelukseen yrityskaupan mukana).
Jottei uhka uuden yrityksen perustamisesta toteutuisi, minulle tarjottiin kauppahintana 2 mahdollisuutta. Joko ottaisin kauppahintana heti 290.000 euroa, niin se olisi suhteessa sama, mitä muutkin osakkaat saivat omasta osuudestaan - tai sitten - ja ottaen huomioon, että olin vasta "niin nuori", niin voitaisiin asia sopia myös niin, että otan kauppahinnasta nyt puolet, eli 145.000 euroa, ja toinen puolikas maksetaan palkan muodossa ja kullekin kuukaudelle saan 3000 euroa "ylimääräistä palkkaa" seuraavan 10 vuoden ajan, kunnes täytän 62 vuotta ja jään eläkkeelle. Tällä tarjouksella ostava yritys halusi sitouttaa minut loppuelämäkseni yrityksen palvelukseen.
No laskeskelin siinä sitten asiaa niin, että 3000€ per kk tekee vuodessa 36000 euroa. Ja se kertaa 10 vuotta tekee 360000 euroa. Ja siihen päälle nyt heti saatava 145000 euroa on yhteensä 505000 euroa. Joten oman laskuoppini mukaan minun kannatti ehdottomasti hyväksyä jälkimmäinen tarjous, joka ilman diskonttauslaskentaa ja ilman korkojen huomiointia oli selvästi parempi, onhan 505000 - 290000 = 215000 aika suuri summa. Siis yli 200 tonnia siitä hyvästä, että jään yrityksen palvelukseen nauttimaan hyvää kuukausipalkkaa, ja työtehtäväni on keskitason johtoportaassa hyvin helppo ja kevyt homma.
Joten tällä mentiin, ja kummatkin osapuolet olivat kauppaa tehdessä tyytyväisiä. Minä sain tililleni 145.000 euroa, joka riitti hyvin kattamaan aiemmista kaupoista tulleet pienet myyntitappiot (ja kokonaisuutena voittoakin jäi vielä 5352 euroa - jolle verottaja tosin lätkaisi yli 20 tonnin verot!), ja sitten jäin nauttimaan hyvää kuukausipalkkaa, joka jatkuisi eläkkeelle pääsyyn asti.
Mutta toisin kävi. Omasta mielestäni minua huijattiin yrityskaupoissa ihan reippaalla kädellä.
Vuosi yrityskauppojen jälkeen eli kesäkuussa 2016 kun tuli kuluneeksi tasan vuosi kaupantekohetkestä, niin siihen kohtaan oli sovittuna pieni palkkio tai optio, jossa sanamuoto ei ollutkaan aivan yksiselitteinen, ja siitä kehkeytyi pieni riita, jonka seurauksena koko yrityskauppasopimus tavattiin ihan suurennuslasilla lause lauseelta läpi. Asia kuitenkin sovittiin minun edukseni, ja sain haluamani palkkion, joka liittyi siihen, että olin pitänyt yrityskaupan hetkellä olleesta asiakaskannasta kiinni, ja kasvattanutkin sitä melkoisesti.
Työnantajaa tämä riita jäi kuitenkin kaihertamaan, ja sen saattoi aistia monessa eri yhteydessä.
Tässä vaiheessa elettiin loppukesää 2016 (en muista enää päivämääriä tarkemmin). Sain kotiini kirjekuoren, joka saapui verohallinosta. Verohallintokin oli samaan aikaan käynyt uudestaan läpi kauppakirjan, kun sitä oli tavattu työpaikallani. Ja verohallinto oli löytänyt sieltä osakekirjojen numerointiin liittyvän virheen, jonka perusteella he nyt vaativat noin 30 tonnin lisäveroja.
Siis tämä oli selvä ansa, jonka ostava yritys ja kauppakirjan laatija olivat kauppakirjaan laittaneet, ja jota itse en ollut huomannut, ja jota verohallintokaan ei ollut huomannut.
Mutta nyt verohallinto sen asian huomasi, avasi asiani uudestaan - ja olipa kyllä melkoinen yhteensattuma, että tämä kaikki sattui prikkulleen samaan hetkeen (tai viikko-pari sen jälkeen), kun asiasta oli työpaikalla syntynyt pieni palkkion määrään liittyvä riita.
En voinut välttyä ajatukselta, että yritykseni ostaneella yrityksellä (joka on markkinajohtaja omalla alallaan Suomessa) täytyi olla hyvin läheiset suhteen verohallinnon kanssa.
Miksi verohallinto muuten olisi avannut asiani uudelleen? En ole kuullut, että sellaista olisi Suomessa koskaan tai kellekään muulle sattunut. Ja nyt kun minulle sattui, se sattui juuri samaan aikaan, kun kauppakirjaa oli juuri hetkeä aikaisemmin käyty suurennuslasien kanssa läpi omalla työpaikallani. Työnantaja siis halusi kostaa? Ja verohallinto lähti siihen keppihevosena mukaan?
No mitäs nyt sitten?
Ymmärsin kyllä verohallinnon logiikan, eli nyt lasketulla tavalla veron määrä olikin lähes 30.000 euroa - siis noin 28.000 euroa, ja tämä vaatimus perustui edelleenkin vanhaksi menneisiin tappioihin, joita ei ikinä ollutkaan, koska aikoinaan itse edullisesti saamani osake-erän olin myynyt edullisesti eteenpäin.
Minulla oli tässä tilanteessa tasan 2 vaihtoehtoa. Joko hyväksyisin verohallinnon laskemat verot eli noin 28000 euroa sellaisenaan, ja maksaisin ne pois.
Tai sitten toisena vaihtoehtona se, että valittaisin nyt tehdystä päätöksestä.
No - valitsin jälkimmäisen, ja tein taas asiasta uuden valituksen, joka saapui verohallintoon 3.10.2016.
Valituksen olin perustellut jälleen samalla tavalla kuin ennenkin, että mitään tappioita ei alun alkaen ole ollutkaan, joten ne eivät voi mennä vanhaksi, ja että nyt tehty veropäätös perustuu asiakirjassa olevaan virheeseen, joka millään tavalla ei vastaa asioiden todellista kulkua. Asioiden todellisen kulun osoitin ja todistin oman pankkitilini tilitapahtumia avuksi käyttäen, ja näyttö oli siinä suhteessa 100%:sen varmalla pohjalla.
Verohallinto ei ottanut valitustani käsittelyyn, vaan totesi että 3.10.2016 saapunut valitus eli oikaisuvaatimus on myöhään saapunut. Että vuoden 2009 osalta valitusaika meni umpeen jo 31.12.2015.
Verohallinto oli oikeassa - valitusaika oli tosiaan umpeutunut jo 31.12.2015. Mutta kun verohallinto itse oli tehnyt asiassa uuden päätöksen vasta kesällä 2016, niin tietenkään en ollut voinut uudesta päätöksestä jättää valitustani määräajan puitteissa eli 31.12.2015 hetkellä, koska sillä hetkellä ei vielä ollut olemassa sitä päätöstä, jota valitukseni koski, ja joka tehtiin vasta kesällä 2016 eli sen jälkeen, kun verohallinto oli itse tehnyt oikean ja oikaisevan päätöksen ja palauttanut rahani toukokuussa 2016.
Minulla olisi siis täytynyt olla käytössäni "aikakone", jonka avulla olisin ensin saatuani kesällä 2016 käsiini uuden ja virheellisen veropäätöksen, niin aikakoneen avulla olisin voinut lentää yli puolivuotta ajassa taaksepäin joulukuulle 2015, jolloin olisin määräajan puitteissa voinut jättää valituksen koskien kesällä 2016 tehtävää päätöstä. Ja kun minulla ei ollut aikakonetta, en pystynyt määräajan puitteissa valitusta tekemään. Olin siis saanut päätöksen, josta ei voinut valittaa.
Hetken aikaa homma näytti hankalalta, eli siltä, että minun on nyt todellakin maksettava tuo 28000 tonnia. Mitäs menin haastamaan riitaa työnantajan kanssa, niin nyt tuli asialle kosto verohallinnon puolelta? Vai oliko asiassa sittenkin ihan vaan ja pelkästään silkkaa sattumaa se, että yli vuoden vanha kauppakirja tavattiin uudestaan läpi ja yhtä aikaa sekä työnantajan luona että myös verohallinnossa?
Kun olin saanut oikaisuvaatimukseeni päätöksen, ettei sitä oteta edes käsittelyyn, koska se on yli 10 kuukautta myöhässä saapunut, niin tein asiasta vielä uuden valituksen, tällä kertaa Helsingin hallinto-oikeudelle, jonne selostin mistä asiassani on kyse ja lisäksi selostin, että minusta oli väärin se, että tulee päätös, johon ei voi valittaa - ja jos sittenkin valitan, valitusta ei myöhässä saapuneena enää käsitellä.
Kun sain uuden veropäätöksen, siinä oli mukana maksulappu, että liki 30.000 verot olisi pitänyt ulosoton uhalla maksaa käytännössä heti. No - minulle palautetut rahat olivat jo kuluneet kesän aikana omakotitalon rakentamisessa, ja pankkitili oli tyhjä. Sain kuitenkin verohallinnon kanssa sovittua maksuohjelman niin, että toukokuussa ulosoton kautta minulle vahvistettu 600€/kk maksuerä otettiin käyttöön suoraan verohallinnon kanssa, eikä raha kiertänyt enää ulosoton kautta. Näin siitä ei pidätetty ulosoton kalliita taulukkomaksuja.
Onneksi oli hyvä palkka, niin siitä oli "helppo" maksaa tuo 600€/kk, jonka ulosotto oli määrännyt ensin tutkittuaan maksukykyni, jossa otettiin huomioon alaikäiset ja lapset, asumisen kulut yms. kokoaistilanteeni. Ja kyllä mä siitä 600€/kk -maksusta aina selvisin. Tilanne jatkui näin aina helmikuulle 2017 saakka, eli reilut puolisen vuotta mentiin näin, kun hallinto-oikeuden päätöstä odoteltiin.
Pahin oli kuitenkin vieläkin edessäpäin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti