Poliitikot levittelevät käsiään...

Sellainen hyvä puoli tässä työttömäksi jäämisessä on kuitenkin ollut, että on ollut aikaa kiertää erilaisissa toritapahtumissa, ja samalla tavata kansanedustajia ja muitakin poliitikkoja eli heidän taustajoukkojaan.

Kun noissa toritapahtumissa on aina tapana jutella kaikkea asiaa ja asian vierestä, niin olen tietysti usein kertonut, että Suomessa tuloverolaki tarvitsisi pientä fiilausta. Sillä nykyisellään laki mahdollistaa yliverottamisen, mikä terminä tarkoittaa sitä, että veron määrä ylittää sen tulon määrän, jolle vero on määrätty. Siis että vero on suurempi kuin tulo. Toisekseen maksuunpantujen verojen ulosmittaus pitäisi kieltää kokonaan, jos näistä on valitettu, ja oikeuden päätöstä odotellaan.

Hiukan harmittaa kyllä kuunnella, kun poliitikot kiipeävät torin laidalla auton lavalle, ja hehkuttavat sieltä mikrofoniinsa mm. työttömyyden vähenemisellä, niin kohta tässä taitaa itselleni käydä nyt niin, että minä olen Suomen viimeinen työtön, jolloin varmaankin MTV3:n Mika Tommola tulee haastattelemaan minua, että mitä Suomen ainoalle työttömälle kuuluu?

Suomessa Eduskunta eli kansanedustajat säätävät lait. Ja lait ovat siksi sellaisia kuin itse haluamme, ja jos jokin laki on huono, sitä pitää muuttaa, tai sitten pitää säätää uusi laki. Ei tämä ole yhtään tämän vaikeampaa.

Mutta nyt jos näissä toritapahtumissa kertoo tästä omasta ongelmastani poliitikoille, niin kaikki levittelevät käsiään, enkä ainakaan itse usko, että heistä kenestäkään olisi mitään apua. Nimittäin ensimmäinen ongelma on jo heti siinä, että suuri joukko poliitikoista ei edes ollenkaan ymmärrä mikä on yliverotus ja mistä siinä on kyse.

Kerrankin sattui niin, että tulin erään puolueen kahvituvalle, siellä olikin liuta oikein nättejä naisia paikalla, ja kun sitten selostin tätä asiaa, niin kaikki kuuntelivat tarkkaavaisesti miten kerroin, että kun minulla oli myyntituloja noin 5000 euroa, niin siihen tuli veroja yli 20000 euroa, enkä sitten saanut niitä veroja maksettua ja jouduin ulosottoon.

Kaikki kuuntelivat erittäin sympaattisesti, kunnes sitten eräs kansanedustajista pitkän hiljaisuuden ja tuumaustauon jälkeen päätti ottaa puheenvuoron ja alkoi selostamaan, että kuulehan nyt Esko hyvä, nyt sinulla on varmasti käynyt sillä tavalla, että olet varmaankin sekoittanut kaksi asiaa. Eli eihän se veron määrä millään voi olla 20000, jos kerran tulot sinulla on ollut vain 5000, eli nyt tässä on sinulla mennyt kaksi lukua ihan sekaisin. Eli menet vain rauhassa kotiisi, otat verotuspäätöksen uudestaan käteesi, ja luet sen ihan rauhassa läpi. Niin silloin huomaat, että se isompi luku eli se 20000 euroa - siinä on sinut tulot, ja se pienempi luku eli 5000 euroa - se on tuloistasi mennyt vero. Ja näin kotiin päästyäsi koko ongelma katoaa aivan itsestään...

Että tällaisia kansanedustajia meillä :-) Miten tällainen henkilö kykenisi tuloverolakia muuttamaan niin, että oma ongelmani oikeasti poistuisi?

Kävin minä kerran vihervasemmiston teltallakin, kun heille hetken mukavia juttelin, ja sitten he oikein hihasta vetivät mökkiinsä sisälle. Siellä hörpittiin kahvit ja syötiin piparkakkua ja kerroin taas, että miten asiat on joskus pienyrittäjällä hankalia. Sain taaskin suurta sympatiaa, mutta kun aloin verotuksesta puhumaan, niin sitten tulikin mielipiteissä isoja eroja. Joidenkin mielestä yrittäminen oli melkeinpä rikollista puuhaa. Että kun johonkin palveluntuottajaksi otetaan joku firma, niin heti se yritys alkaa vaan kuppaamaan ja vie rahat kaikilta, ja omistajat vetävät isot voitot omiin liiveihinsä. Joten totesin, että eipä taida löytyä tuloverolakiin korjausta tästäkään porukasta...

Olen myös ollut sähköpostilla yhteydessä pariin ministeriin, eli Mykkäsen Kaitsuun, joka on vanha - siis hyvin vanha - tuttu kouluajoilta, jolloin olimme molemmat mukana Espoon Kokoomusnuorissa. Kaitsu lähti virkamiesuralle ja sieltä politiikkaan ja minä perustin yrityksen. Eikä olla nähty varmaan 20 vuoteen. Ja nykyisin Kaitsu on niin kiireinen, ettei hänellä ole juurikaan aikaa tälle tuloverolain yliverotuksen problematiikalle. Se kun ei hänen vastuualueeseen kuulu, vaan se kuuluu oikeusministerille, jossa valmistellaan lait. Joten olen ollut yhteydessä myös oikeusministeri Antti Häkkäseen ja hänen avustajaansa Johannes Sippolaan, jotka molemmat ovat kiitelleet saamastaan postista, mutta en sitten osaa sanoa, onko asialle tehty mitään. Lainsäädäntö on tietysti aina aika hidasta puuhaa, eli jos nyt aloitetaan lain valmistelu, tuskin laki on hyväksytty ennen kuin vasta 5 vuoden päästä.

Parhaat pisteet poliitikkokierroksellani annan ilman muuta Hjallis Harkimolle. Hän on itsekin joutunut usein kärsimään erilaisista verottajan tempauksista, ja hän oli mielestäni ainoa joka ymmärsi tilanteeni heti, ja lupasi että asiaan täytyy saada muutosta, ja että sen eteen hän ainakin tekee kovasti töitä. Mutta paljonko sitten yksi mies saa aikaan ja nyt kun Hjallis on vielä ison puolueen eli Kokoomuksen ulkopuolella, niin ei ne muutokset varmaan tätäkään kautta kovin helpolla synny?

Hjallis kuitenkin otti tämän asian esille omassa Iltalehden blogissaan huhtikuussa 2018 - kiitos siitä hänelle, eli tässä Hjalliksen tekstiä (kuva tulee nopeasti kaksoisklikkaamalla suureksi, niin että näkee jotain ehkä lukeakin?)

Myös veronmaksajien Taloustaito -lehdessä tämä tuloverolain mahdollistama yliverotus ja tappioiden vähennyskelvottomuus yleensäkin on huomioitu, ja se sai palstatilaa Vesa Korpelan kirjoittamana kesäkuussa 2018. Joten olen nyt ehkä vähäsen saanut omaa asiaani julkisuuteenkin jo tuupattua...

YT-neuvottelut

Lainakatto-bisnes on aika suhdanneherkkä toimiala. Ja välillä ihan ilman suhdanteitakin mennään melkoista alamäkeä tai ylämäkeä aina vuoron perään.

Jos vielä kesällä 2016 olin saanut isot bonukset yrityskaupassa mukanani tuomien asiakkaiden säilyttämisestä ja uusien asiakkuuksien hankkimisesta, niin syksyllä 2016 tapahtui käänne.

Työnantajalla alkoi tunnusluvut kääntyä punaiselle. Työpaikan ilmapiiri kiristyi selvästi. Lopulta joulukuussa tilanne ajautui YT-neuvotteluihin, jotka päättyivät helmikuun lopussa 2017.

Silloin kun firman kurssi pitää kääntää, ja kun siihen tarvitaan ripeitä ja tehokkaita toimenpiteitä, niin kuluja pitää karsia reippaalla kädellä. Joten ei ollut ollenkaan ihme, että oma ja monien mielestä aivan käsittämättömän ylisuuri kuukausipalkka joutui heti suurennuslasin alle. Siinä omassa palkassani oli mukana sitä yrityskaupoissa sovittua yrityskauppalisää se 3000€/kk, koska suurin osa eli 360.000 euroa yrityskaupasta oli sovittu maksettavaksi kuukausipalkan muodossa niin, että 3000€ maksetaan kaupantekohetkestä joka kuukausi seuraavan 10 vuoden ajan. Siis 3000€ preemio tuli aina joka kuukausi normaalin palkan päälle, vaikka ei sitä palkkalaskelmassa mitenkään eroteltu oltu, se oli yhtä ja samaa kuukausipalkkaa koko helahoito.

Tässä tulee nyt yrityskauppoihin liittyen kaikille ensimmäinen oppitunti. Se kuuluu seuraavasti: Ei pidä ikinä sopia mitään osaa kauppahinnasta maksettavaksi kk-palkan muodossa - ei vaikka se kuulostaisi kuinka houkuttelevalta.

Nimittäin oma tehtäväni organisaatiossa lopetettiin kokonaan helmikuussa 2017 ja siihen liittyvä palkanmaksu loppui siinä samalla. No tietenkään organisaatiomuutokset ja siinä yhteydessä tapahtuvat uudet vastuujaot ja uudet palkkaluokitukset uudessa organisaatiossa eivät ole peruste sille, että osa kauppahintaa jäisi kokonaan saamatta, sillä eihän kukaan nyt maksuvelvoitteistaan pelkästään sillä vapaudu, että pitää YT-neuvottelut. Mutta näin tässä nyt vaan kävi, ja en ainakaan vielä ole saanut muulla tavalla sovittua yrityskaupan yhteydessä palkkana maksettavaa - ja YT-neuvotteluiden vuoksi saamatta jäänyttä palkan osaa. Aikaakin on nyt kulunut tästä hetkestä jo yli 1,5 vuotta.

Kätevä työkalu tuo YT-neuvottelu kuitenkin on työnantajan näkövinkkelistä. Siinä työnantaja voi haluamallaan tavalla tarjota uusia työtehtäviä niin huonolla palkalla mitä vaan kehtaa. Itsekin olin ollut keskijohdon tehtävissä huikean hyvällä kuukausipalkalla, ja nyt minulle tarjottiin rivimiehen hommia, eli olisin päässyt kattoasentajaksi tosi pienellä palkalla. Jos olisin sellaiseen paperiin nimeni laittanut, niin ihan varmaan olisi myöhemmin sanottu, että itse olen omat ja uudet työehtoni hyväksynyt, ja jos siinä yhteydessä menetin loppuosuuden yrityskaupassa sovittua kauppahintaa, niin se on sitten ihan oma vikani se?

No en minä tällaista uutta työtä uusilla ehdoilla tietenkään ottanut vastaan, eikä se ollut mikään yllätys työnantajallekaan. Uudet työtehtävät ja siihen liittyvä palkkatarjous oli mitoitettu siten, että sekä työnantaja, että työntekijä molemmat tiesivät jo etukäteen, ettei uutta sopimusta tule syntymään. Ja kun työnantaja tarjoaa uudet tehtävät sellaisin ehdoin, ettei niihin voi suostua, silloin työntekijä joutuu itse irtisanomaan itsensä, jolloin kilpailukiellot säilyvät. Minulla yrityskauppaan sovittu kilpailukielto oli 1 vuosi, jossa laskenta-aika alkoi työsopimuksen päättymispäivästä.

Joten jäin sitten työttömäksi helmikuussa 2017. Ja olen edelleen työtön. Tätä on nyt kestänyt jo yli 1,5 vuotta.

Joku tämän blogin lukijoista varmaan ajattelee, että no sullahan on Esko ollut nyt sitten oikein mukava 1,5 vuotta kestänyt loma, kun ei ole tarvinnut töissäkään käydä?

No ei se nyt ihan noin mene. Ei tästä mikään loma tullut. Pikemminkin tästä tuli selviytymis- ja henkiinjäämistaistelu.

Ensinnäkin minulle jäi kesältä 2016 päälle se verohallinnon kanssa sovittu maksuohjelma, jossa sovittu kk-maksu oli 600€/kk. Nyt työttömäksi jäädessäni työttömyyskorvaus oli vain vajaa kolmasosa siitä, mitä aikaisemmin olin saanut joka kuukausi palkkaa.

Yritin tietysti saada verohallinnon kanssa sovittua kuukausittaista maksua vastaamaan uutta tulotasoani, mutta siihen ei suostuttu. Vastaus oli, että se mikä on aikanaan sovittu, sillä mennään - eikä siihen tehdä ikinä muutoksia kenenkään kanssa. Ja jos et maksa - sitten joudut ulosottoon. Verohallinnolla oli siis hyvinkin jyrkkä asenne tähän kysymykseen.

Huomautin kyllä siitäkin, että minulta peritty kk-maksu ylittää huomattavasti sen, mitä ulosottokaaren mukaan palkasta tai muusta säännöllisestä tulostaa lain mukaan saa ottaa. Mutta verohallinnon mielestä ulosottokaaren säädökset ja suojaosuudet eivät heitä koske, eikä he niiden mukaan ikinä toimi. Myöhemmin selvisi, että verohallinto oli tässä kohtaa ihan oikeassa. Heillä siis on lain mukaan oikeus periä jopa enemmän, mihin ulosottoviranomaisilla on oikeus.

Työttömäksi jäädessäni oma ajatus oli sellainen, että oli ihan turhaa alkaa taistelemaan YT-neuvotteluihin päättyneestä työsuhteesta sen hetkisen työnantajani kanssa. Mutta paljon helpompaa olisi ottaa omat asiakkaani takaisin heti kun kilpailukieltoni päättyy helmikuussa 2018.

Miten työttömänä sitten voi selvitä verohallinnon vaatimista ylisuurista kuukausimaksuista? No eihän siinä ole mitään muuta keinoa kuin se, että on pakko myydä irtainta omaisuutta, joista sitten katetaan ne kuukausittain menevät maksut. Tai toinen vaihtoehto olisi se, että jättää ne kuukausimaksut maksamatta, jolloin ulosoton kautta pääsee pienemmille kuukausimaksuille, mutta tulevana yrittäjänä ulosottoon joutuminen ja mahdollinen luottotietojen menettäminen ei kuulostanut houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Yritin kyllä myös kiirehtiä oman valitusasiani käsittelyä hallinto-oikeudessa - mutta hallinto-oikeudesta vastattiin, että veroasioissa kiirehtimispyyntöihin ei voida suostua. Jutturuuhkan pituudeksi kerrottiin keskimäärin noin 1,5 vuotta joka sopikin minun aikatauluihini varsin hyvin, sillä kun jätin valitukseni sisään syksyllä 2016, niin keväällä 2018 asia olisi hallinto-oikeudessa käsitelty. Ja samalla hetkellä ja juuri sopivasti päättyisivät myös kilpailukiellot, joten kaikki menisi lopulta ihan hyvin, sillä olin täysin varma siitä, että ei verotus voi perustua asiakirjan virheeseen, jolloin oletin, että varmasti tulisi asiani voittamaan hallinto-oikeudessa.

Irtaimen omaisuuden pakkomyynti oli aluksi ihan hyödyllistä ja mukavaa puuhaa. Käytän tässä sanaa "pakkomyynti", vaikka kaikki tehdyt kaupat olivat periaatteessa aina kyllä ihan vapaaehtoisia, joskin vastoin omaa tahtoa, sillä rahaa piti jostain saada, että sain verohallinnon kuukausisuoritukset hoidettua, jotta en olisi joutunut ulosottoon. Joten oli aluksi ihan hyvä, että sain talossa nurkat ja komerot siivottua, ja kaikki mikä oli turhaa, se sai mennä. Kirpputoreilla oli mukava seisoa, koska silloin näki samalla ihmisiä. Jos työttömänä olisin jäänyt joka päivä kotiin, olisin tullut hulluksi vielä nopeammin.

Vähitellen kaupankäynti alkoi kuitenkin tökkiä, ja sopivaa ja helposti kaupaksi menevää tavaraa ei enää riittänyt. Onneksi olin kuitenkin pikkupojasta asti harrastanut numismatiikkaa, eli arvokkaiden kolikoiden keräilyä. Kolikkokokoelma tuli nyt seuraavaksi avuksi, ja siitä aina lohkaistiin satasen tai parinsadan "kasoja", jotka meni helposti kaupaksi, koska tunsin muita keräilijöitä, ja olihan tuo hinnoittelu heidän näkövinkkelistään varsin edullista noin. Mutta ilman tätä menetelmää nopeita kauppoja ei olisi syntynyt, ja jokin kuukausimaksu verohallintoon olisi saattanut jäädä hoitumatta.

Täytyy kyllä sanoa, että on Suomessa tällä hetkellä vaan aika perhanan kova laki. Verohallinto pystyy laittamaan ja säälimättä laittaa ulosottoon heti kaikki saatavat, jolloin jos veron määrä on isompi mitä saatu tulo, silloin siinä tilanteessa veronmaksajalla ei ole mitään mahdollisuuksia.

No miksen sitten mennyt töihin?

No yritin kyllä. Oltuani vuoden työttömänä laskin, että olin siihen mennessä lähettänyt yli 700 työpaikkahakemusta ja lisäksi olin soitellut lukuisan määrän puheluita ympäri Suomen. Hain sekä oman alan töitä, että muiden alojen töitä - onhan minulla kuitenkin korkeakoulututkinto, joka soveltuu useille eri aloille.

Oman alan kilpaileviin yrityksiin en päässyt. Minut tunnettiin siellä liian hyvin, ja muistettiin kovana kilpailijana. Kaikki pelkäsivät, että jos ottavat minut töihin, perustan kuitenkin oman yritykseni uudestaan (ja tämä oli suunnitelmissakin), ja siinä yhteydessä moni heidänkin asiakas saattaisi seurata perässäni omaan uuteen yritykseeni, jos asiakas on tykästynyt minun tapaani hoitaa heidän asioitaan.

Kävin useita kertoja joka kuukausi työpaikkahaastatteluissa, ja monesti siellä kyllä tarjottiin sitäkin mahdollisuutta, että tule meidän firmaan osakkaaksi. Joskus sain varsin hyviäkin tarjouksia, mutta koska olin työtön, ja koska oli joka kuukausi jumalattomat kuukausisuoritukset verohallinnolle, niin en onnistunut saamaan mistään pankkilainaa, jonka avulla olisin perustanut oman yritykseni tai ostanut osakkuuden jostain toisesta yrityksestä.

Joten tästä syntyi pattitilanne. Omaa yritystäni en saanut pystyyn, ja kukaan kilpaileva yritys omalla toimialallani ei uskaltanut minua palkata, koska potentiaalisen työnantajan mielestä pelkkä palkkasopimus eli työsopimus ei riitä. Pitäisi tehdä lisäksi osakkuussopimukset, ja siihen liittyvät kilpailukieltosopimukset.

No miksen mennyt jollekin muulle toimialalle hommiin? Yritin sitäkin. Mutta olen jo yli 50v ja minulla ei ole muilta aloilta mitään työkokemusta, eikä omat opintoni ole enää kovin tuoreita. Joten en päässyt minnekään. Aina joku nuorempi ja tuoreemmilla tiedoilla ja tutkinnoilla kiilasi minusta ohitse.

Tämä oli todella paska tilanne. Työttömyydestä näytti tulleen pysyvä olotila, josta ei ollut pääsyä pois.

Tapaus avataan verohallinnossa uudelleen

Tähän mennessä tapahtunutta:

1) Yritys on ostettu ja myyty kahdella eri kaupalla. Kahdesta ostosta ja kahdesta myynnistä jäi myyntivoittoa yhteensä 5352,00 euroa. Verohallinto tulkitsee syksyllä 2015 "first-in-first-out" -menetelmällä tekemässään myyntivoittolaskelmassa, että asiassa ensin ja kalliilla ostetut osakkeet on myyty edullisesti eteenpäin, jolloin tuli iso myyntitappio, joka on vanhentunut ja näin myyntivoitosta maksettavan veron määrä on 22865,05 euroa. Eli 4-kertainen suhteessa saadun tulon määrään.
2) Hyvä ystäväni ammatiltaan verojuristi laatii verohallintoon oikaisuvaatimuksen, jonka verohallinto hyväksyy 10.5.2016 tekemässään oikaisupäätöksessä, jolloin jättisuuren veron perusteet poistuvat, ja verohallinto palauttaa tililleni perusteettomasti perityn veron, yhteensä 5896,00 euroa 17.5.2016 päivämäärällä.

Tämä 10.5.2016 verohallinnossa tehty ratkaisu jäi selvästi kaihertamaan jonkun muun mieltä verohallinnossa.

Nimittäin kesän jälkeen sama asia avattiin uudelleen, ja asiassa tehtiin uusilla perusteilla uusi ratkaisu. Nyt 5352,00 euron myyntivoitolle vaadittiin jo liki 30.000 euron veroa.

Tähän kohtaan liittyy yksi "melkoinen yhteensattuma", joka vaatii hieman asian taustoittamista.

Kaupantekohetkellä kesällä 2015 olin 52-vuotias. Olin vähemmistöosakas ja selvästi nuorin osakas yrityksessä, jonka enemmistöosakas tuli eläkeikään, ja yritys päätettiin myydä. Koska minulla oli menossa omakotitalon rakentaminen samaan aikaan, en saanut itse järjestettyä kasaan tarvittavaa rahoitusta, jotta olisin ostanut yrityksen kokonaan itselleni. Jouduin siis myymään puolipakolla, joskin kauppahinta oli omasta mielestäni oikein hyvä. Jos en olisi vapaaehtoisia kauppoja tehnyt, silloin minut olisi osakassopimuksen perusteella lunastettu ulos yrityksestä erittäin edullisesti.

Ostaja tiesi, että vähemmistöosakas oli myymässä omaa osuuttaan yrityksestään "puolipakolla" ja että vähemmistöosakas eli minä olisin mieluusti ostanut yrityksen itsekin, jos siihen olisi ollut taloudellisia mahdollisuuksia. Tästä syystä ostajan puolella oli huoli, että mitä jos vähemmistöosakas jossain vaiheessa irtautuu yrityksen palveluksesta (myyjäpuolelta siis yrittäjät siirtyivät ostavan yrityksen palvelukseen yrityskaupan mukana).

Jottei uhka uuden yrityksen perustamisesta toteutuisi, minulle tarjottiin kauppahintana 2 mahdollisuutta. Joko ottaisin kauppahintana heti 290.000 euroa, niin se olisi suhteessa sama, mitä muutkin osakkaat saivat omasta osuudestaan - tai sitten - ja ottaen huomioon, että olin vasta "niin nuori", niin voitaisiin asia sopia myös niin, että otan kauppahinnasta nyt puolet, eli 145.000 euroa, ja toinen puolikas maksetaan palkan muodossa ja kullekin kuukaudelle saan 3000 euroa "ylimääräistä palkkaa" seuraavan 10 vuoden ajan, kunnes täytän 62 vuotta ja jään eläkkeelle. Tällä tarjouksella ostava yritys halusi sitouttaa minut loppuelämäkseni yrityksen palvelukseen.

No laskeskelin siinä sitten asiaa niin, että 3000€ per kk tekee vuodessa 36000 euroa. Ja se kertaa 10 vuotta tekee 360000 euroa. Ja siihen päälle nyt heti saatava 145000 euroa on yhteensä 505000 euroa. Joten oman laskuoppini mukaan minun kannatti ehdottomasti hyväksyä jälkimmäinen tarjous, joka ilman diskonttauslaskentaa ja ilman korkojen huomiointia oli selvästi parempi, onhan 505000 - 290000 = 215000 aika suuri summa. Siis yli 200 tonnia siitä hyvästä, että jään yrityksen palvelukseen nauttimaan hyvää kuukausipalkkaa, ja työtehtäväni on keskitason johtoportaassa hyvin helppo ja kevyt homma.

Joten tällä mentiin, ja kummatkin osapuolet olivat kauppaa tehdessä tyytyväisiä. Minä sain tililleni 145.000 euroa, joka riitti hyvin kattamaan aiemmista kaupoista tulleet pienet myyntitappiot (ja kokonaisuutena voittoakin jäi vielä 5352 euroa - jolle verottaja tosin lätkaisi yli 20 tonnin verot!), ja sitten jäin nauttimaan hyvää kuukausipalkkaa, joka jatkuisi eläkkeelle pääsyyn asti.

Mutta toisin kävi. Omasta mielestäni minua huijattiin yrityskaupoissa ihan reippaalla kädellä.

Vuosi yrityskauppojen jälkeen eli kesäkuussa 2016 kun tuli kuluneeksi tasan vuosi kaupantekohetkestä, niin siihen kohtaan oli sovittuna pieni palkkio tai optio, jossa sanamuoto ei ollutkaan aivan yksiselitteinen, ja siitä kehkeytyi pieni riita, jonka seurauksena koko yrityskauppasopimus tavattiin ihan suurennuslasilla lause lauseelta läpi. Asia kuitenkin sovittiin minun edukseni, ja sain haluamani palkkion, joka liittyi siihen, että olin pitänyt yrityskaupan hetkellä olleesta asiakaskannasta kiinni, ja kasvattanutkin sitä melkoisesti.

Työnantajaa tämä riita jäi kuitenkin kaihertamaan, ja sen saattoi aistia monessa eri yhteydessä.

Tässä vaiheessa elettiin loppukesää 2016 (en muista enää päivämääriä tarkemmin). Sain kotiini kirjekuoren, joka saapui verohallinosta. Verohallintokin oli samaan aikaan käynyt uudestaan läpi kauppakirjan, kun sitä oli tavattu työpaikallani. Ja verohallinto oli löytänyt sieltä osakekirjojen numerointiin liittyvän virheen, jonka perusteella he nyt vaativat noin 30 tonnin lisäveroja.

Siis tämä oli selvä ansa, jonka ostava yritys ja kauppakirjan laatija olivat kauppakirjaan laittaneet, ja jota itse en ollut huomannut, ja jota verohallintokaan ei ollut huomannut.

Mutta nyt verohallinto sen asian huomasi, avasi asiani uudestaan - ja olipa kyllä melkoinen yhteensattuma, että tämä kaikki sattui prikkulleen samaan hetkeen (tai viikko-pari sen jälkeen), kun asiasta oli työpaikalla syntynyt pieni palkkion määrään liittyvä riita.

En voinut välttyä ajatukselta, että yritykseni ostaneella yrityksellä (joka on markkinajohtaja omalla alallaan Suomessa) täytyi olla hyvin läheiset suhteen verohallinnon kanssa.

Miksi verohallinto muuten olisi avannut asiani uudelleen? En ole kuullut, että sellaista olisi Suomessa koskaan tai kellekään muulle sattunut. Ja nyt kun minulle sattui, se sattui juuri samaan aikaan, kun kauppakirjaa oli juuri hetkeä aikaisemmin käyty suurennuslasien kanssa läpi omalla työpaikallani. Työnantaja siis halusi kostaa? Ja verohallinto lähti siihen keppihevosena mukaan?

No mitäs nyt sitten?

Ymmärsin kyllä verohallinnon logiikan, eli nyt lasketulla tavalla veron määrä olikin lähes 30.000 euroa - siis noin 28.000 euroa, ja tämä vaatimus perustui edelleenkin vanhaksi menneisiin tappioihin, joita ei ikinä ollutkaan, koska aikoinaan itse edullisesti saamani osake-erän olin myynyt edullisesti eteenpäin.

Minulla oli tässä tilanteessa tasan 2 vaihtoehtoa. Joko hyväksyisin verohallinnon laskemat verot eli noin 28000 euroa sellaisenaan, ja maksaisin ne pois.

Tai sitten toisena vaihtoehtona se, että valittaisin nyt tehdystä päätöksestä.

No - valitsin jälkimmäisen, ja tein taas asiasta uuden valituksen, joka saapui verohallintoon 3.10.2016.

Valituksen olin perustellut jälleen samalla tavalla kuin ennenkin, että mitään tappioita ei alun alkaen ole ollutkaan, joten ne eivät voi mennä vanhaksi, ja että nyt tehty veropäätös perustuu asiakirjassa olevaan virheeseen, joka millään tavalla ei vastaa asioiden todellista kulkua. Asioiden todellisen kulun osoitin ja todistin oman pankkitilini tilitapahtumia avuksi käyttäen, ja näyttö oli siinä suhteessa 100%:sen varmalla pohjalla.

Verohallinto ei ottanut valitustani käsittelyyn, vaan totesi että 3.10.2016 saapunut valitus eli oikaisuvaatimus on myöhään saapunut. Että vuoden 2009 osalta valitusaika meni umpeen jo 31.12.2015.

Verohallinto oli oikeassa - valitusaika oli tosiaan umpeutunut jo 31.12.2015. Mutta kun verohallinto itse oli tehnyt asiassa uuden päätöksen vasta kesällä 2016, niin tietenkään en ollut voinut uudesta päätöksestä jättää valitustani määräajan puitteissa eli 31.12.2015 hetkellä, koska sillä hetkellä ei vielä ollut olemassa sitä päätöstä, jota valitukseni koski, ja joka tehtiin vasta kesällä 2016 eli sen jälkeen, kun verohallinto oli itse tehnyt oikean ja oikaisevan päätöksen ja palauttanut rahani toukokuussa 2016.

Minulla olisi siis täytynyt olla käytössäni "aikakone", jonka avulla olisin ensin saatuani kesällä 2016 käsiini uuden ja virheellisen veropäätöksen, niin aikakoneen avulla olisin voinut lentää yli puolivuotta ajassa taaksepäin joulukuulle 2015, jolloin olisin määräajan puitteissa voinut jättää valituksen koskien kesällä 2016 tehtävää päätöstä. Ja kun minulla ei ollut aikakonetta, en pystynyt määräajan puitteissa valitusta tekemään. Olin siis saanut päätöksen, josta ei voinut valittaa.

Hetken aikaa homma näytti hankalalta, eli siltä, että minun on nyt todellakin maksettava tuo 28000 tonnia. Mitäs menin haastamaan riitaa työnantajan kanssa, niin nyt tuli asialle kosto verohallinnon puolelta? Vai oliko asiassa sittenkin ihan vaan ja pelkästään silkkaa sattumaa se, että yli vuoden vanha kauppakirja tavattiin uudestaan läpi ja yhtä aikaa sekä työnantajan luona että myös verohallinnossa?

Kun olin saanut oikaisuvaatimukseeni päätöksen, ettei sitä oteta edes käsittelyyn, koska se on yli 10 kuukautta myöhässä saapunut, niin tein asiasta vielä uuden valituksen, tällä kertaa Helsingin hallinto-oikeudelle, jonne selostin mistä asiassani on kyse ja lisäksi selostin, että minusta oli väärin se, että tulee päätös, johon ei voi valittaa - ja jos sittenkin valitan, valitusta ei myöhässä saapuneena enää käsitellä.

Kun sain uuden veropäätöksen, siinä oli mukana maksulappu, että liki 30.000 verot olisi pitänyt ulosoton uhalla maksaa käytännössä heti. No - minulle palautetut rahat olivat jo kuluneet kesän aikana omakotitalon rakentamisessa, ja pankkitili oli tyhjä. Sain kuitenkin verohallinnon kanssa sovittua maksuohjelman niin, että toukokuussa ulosoton kautta minulle vahvistettu 600€/kk maksuerä otettiin käyttöön suoraan verohallinnon kanssa, eikä raha kiertänyt enää ulosoton kautta. Näin siitä ei pidätetty ulosoton kalliita taulukkomaksuja.

Onneksi oli hyvä palkka, niin siitä oli "helppo" maksaa tuo 600€/kk, jonka ulosotto oli määrännyt ensin tutkittuaan maksukykyni, jossa otettiin huomioon alaikäiset ja lapset, asumisen kulut yms. kokoaistilanteeni. Ja kyllä mä siitä 600€/kk -maksusta aina selvisin. Tilanne jatkui näin aina helmikuulle 2017 saakka, eli reilut puolisen vuotta mentiin näin, kun hallinto-oikeuden päätöstä odoteltiin.

Pahin oli kuitenkin vieläkin edessäpäin...

Juttu jatkuu

Kirjoitin parisen vuotta sitten keväällä 2016, että juttuni olisi päättynyt. Poistin tuo päivityksen nyt, sillä olin väärässä. Juttu ei päättynyt. Eikä ole vieläkään päättynyt. Vaan jatkuu yhä, ja nyt tätä kirjoittaessani mennään jos syksyä 2018 (tätä kirjoittaessani on 3.9.2018).

Nyt - niin kuin monesti ennenkin, jutun loppu näyttää olevan jo lähellä, mutta katsotaan nyt miten asia etenee, enää ei jaksa uskoa todeksi, että tämä joskus loppuisi. Myös tämä kulunut 2 vuotta on ollut henkisesti hyvin raskas. Niin raskas, etten ole tätä blogia jaksanut päivittää.

Mutta nyt kun loppu lähestyy, ja uskon että tämä päättyy vielä osaltani onnellisesti (tai no - onnellista loppua tällä jutulle ei enää saa, ei vaikka mitä tekisi), mutta uskon, että tämä juttu päättyy kuitenkin omalta osaltani jonkinlaiseen voittoon, jonka jälkeen voin taas aloittaa oman elämäni uudestaan.

Uudestaan ja aivan alusta tässä nyt joutuukin aloittamaan, sillä monessa suhteessa kaikki mikä on joskus ollut, sitä ei enää ole, ja nyt on aloitettava taas ihan uudestaan ja aivan alusta. Sen mitä olen vuosikymmenten aikana saanut aikaan ja rakentanut, se on nyt tämän jutun kestäessä mennyt pirstaleiksi ihan parissa vuodessa.

Jottei menisi aivan surkutteluksi, niin todetaan tässä päivityksessä, että jos viimeisin uutinen 2 vuoden takaa oli se, että asunto meni (ulosmittaukseen), niin onneksi asunto ei kuitenkaan lopullisesti mennyt, ja se on edelleen olemassa.

Nimittäin kun ulosmittauspäätös tehtiin 7.4.2016 klo 10:00, niin sen jälkeiset päivät elettiin todella jännittäviä aikoja.

Nythän on enempien vahinkojen välttämiseksi mahdollisuus anoa toimeenpanon keskeyttämistä, kunnes asia on saatu ratkaistua, ja olinkin tehnyt tällaisen hakemuksen ja lähettänyt sen verohallintoon 27.1.2016. Otin myös lähettämästäni kirjeestä itselleni PDF-kopion.

No nyt kävikin sitten niin, että verohallinto hukkasi tuon kirjeen. Tai sieltä sanottiin toukokuussa 2016, että heillä tällaista kirjettä ei ole merkitty saapuneeksi, mutta kun sitten siinä saman puhelinkeskustelun aikana lähetin sen PDF-kopioni luurin toisessa päässä olevan verovirkailijan sähköpostiin, niin kyllä hän sitten uskoi, että olen sen 27.1.2016 tehnyt ja lähettänyt.

Pointtina tässä täytäntöönpanon keskeyttämishakemuksessa on se, että kun kerran maksamattomat verot saa lain mukaan laittaa heti ulosottoon - ilman oikeuden päätöstäkin, niin jos on painavia perusteita, ulosoton täytäntöönpanoon voi hakea keskeytystä, kunnes juttu ratkaistu. Keskeytys myönnetään, jos on esittää sellaisia perusteita, että valitus saattaa mennä läpi, jolloin ulosmittauskin on aiheeton.

Itse en usko, että posti hävitti sitä kirjettä, vaikka verohallinnosta näin väitettiin.

Sillä jos asia olisi mennyt noin, silloin tämä kirjeen puuttuminen olisi pitänyt verohallinnossa huomata jo hyvin pian, sillä kyselin koko ajan puhelimitse, että miten asiani etenee esim. toimeenpanon keskeyttämishakemukseni osalta? Niin sieltä sanottiin vaan, että täytäntöönpanon keskeytyshakemus on laitettu 6 kuukauden käsittelyjonoon, ja että asia ratkaistaan sitten kun sen aika tulee. Mutta samaan aikaan asuntoni oli jo ulosmitattu, ja itse jännitin, että meneekö se kohta kaupaksi?

Toukokuun 17. päivä 2016  tapahtui kuitenkin ratkaiseva käänne.

Silloin veroista tehty valitukseni ratkaistiin. Siinä kohtaa siis se noin 6 kuukauden käsittelyjono oli ohi ja oma asiani tuli käsittelyvuoroon. Valitukseni hyväksyttiin, jolloin veron peruste poistui, ja verohallinto palautti minulle 17.6.2018 koko siihen asti maksamani summan - yhteensä 5896,00 euroa. Todellakin silloin luulin, että sillä hetkellä puolen vuoden piina olisi omalta osaltani nyt lopullisesti ohi.

OP-pankin tiliote, josta näkyy verohallinnon palautus. Valitukseni veroista oli käsitelty ja hyväksytty.

Itse päätös lähettiin toki minulle kotiin tiedoksi myös.

Mutta olin siis väärässä sen suhteen, että juttuni olisi ollut ohi. Pahin oli todellakin vasta edessäpäin.

Mutta ulosmittaus asunnon osalta päättyi siis välittömästi, ja sain asuntoni pitää. Oli minulta myös palkastakin ehditty ulosmitata jo 600,00 euroa, ja sain nekin rahat takaisin, joskin palauttamatta jäi 56,00 euron ulosoton taulukkomaksu, joka vahinkona jäi minun kärsittäväkseni. Olen vaatinut tätä summaa korvattavaksi myöhemminkin, mutta nyt ainakaan kahteen vuoteen en ole korvauksia onnistunut vielä saamaan.

Ulosmittauksen päättyminen ja verohallinnon "oikea ratkaisu" olivat tässä kohtaa hyviä asioita. Mutta onnellista olotilaa ei pitkälle riittänyt. Pahin oli todellakin vasta edessä päin - ja siitä lisää seuraavassa päivityksessäni. Mutta nyt oikaisevan päätöksen myötä kesä meni mukavasti taloa rakentaessa. Minulla siis oli kesken oleva omakotitaloprojekti, joten verohallinnon palauttamille rahoille oli heti käyttöä.

Ulosotto päättyi ja rahat palautettiin tililleni. 

Se oli onnellinen hetki ja tapahtui 17.5.2016.

Upeaa, että verohallinnossakin osataan tehdä 

hyviä päätöksiä edes joskus!!!

Asunto meni

Viimeisestä päivityksestä onkin jo kulunut kokonainen kuukausi. Ei ole näet ollut mitään uutta kerrottavaa. Ulosotosta tuli kuukausi sitten vireilletulon tiedoksianto. No mitäpä siihen sitten voi reagoida? Asian eteneminen saatettiin tiedoksi.

Tänään tuli sitten ulosotosta seuraava kirje. Asuntoni on ulosmitattu 7.4.2016 klo 10:40. Sain siitä tosin tiedon vasta nyt vappuaaton aattona. En tiedä miten tämä tiedonkulku nyt kestikään näin kauan, sillä päätöksen valitusaika on 3 viikkoa, ja valitusaika ulosottopäätöksestä on siis päättynyt eilen, eli 28.4.2016.

Täytyy sanoa, että kyllä tämä tällainen vaan jaksaa nostattaa tunteita... Vaikka eihän tässä sinänsä mitään hätää ole, jos asunto menee kaupaksi johonkin edes jotenkin järkevään hintaan, siitä pitäisi saada ainakin 80 tonnia, joka tosin asuntojen oikeaan markkinahintaan suhteutettuna on todella pieni raha (siis eihän tuolla summalla Vantaalta kukaan saa tänä päivänä ostettua yhtään mitään, minkä asian jokainen varmasti hyvin tietää ja ymmärtää?), mutta jos ei tämän enempää myydessä rahaa tule, niin siltikin siitä jäisi minulle ulosottoviraston tekemän laskelman mukaan itselleni vielä 32 tonnia. Ja se raha riittää aivan komeasti vuokratakuisiin, jos tästä nyt sitten vuokra-asuntoa pitää lähteä etsimään.

Ulosottoviraston ilmoitus: Asunto-osakkeet on ulosmitattu.

Sama paperi vähän eri kuvakulmasta.

Otetaanpas nyt tässä kohtaa vielä pikakelauksena, että mistä tämä koko soppa saikaan alkunsa.

Alun perin ostin yrityksen kahdella eri kaupalla, ja sitten sen jälkeen myin sen kahdella eri kaupalla. Ensimmäinen kauppahinta oli ennen suhdannekäännettä ns. hyvään aikaan, jolloin kaikki oli pirun kallista, ja jälkimmäinen osto oli suhdannekäänteen jälkeen 2009, jolloin kaikki oli pirun halpaa.

Jälkimmäisen halvalla hintaa ostetun osuuden yrityksestä myin heti eteenpäin samalla hintaa. Ei siinä mitään sen kummallisempaa dramatiikkaa ollut. Verottaja kuitenkin tulkitsi, että olisin myynyt aikaisemmin kalliisti hankitut osakkeet isolla tappiolla. Ja ne tappiot on nyt menneet jo vanhaksi, eikä minulla ole (verottajan mielestä) muuta vähennettävää kuin ne halvalla saadut osakkeet. Ja tällä laskukaavalla tulee iso luovutusvoitto, josta minua nyt verotetaan.

Jos kuitenkin katsotaan euromääräistä rahaliikennettä, niin sitten kun matemaattisesti kahdesta myynnistä vähentää pois kahdet ostot - erotus on 5352 euroa, eli sen suuruinen on todellinen luovutusvoitto, jonka olen saanut - ja jonka olen kokonaisuudessaan verottajalle jo tilittänyt, ja enempää rahaa minulla ei ole. Eikä verottaja myös anna aikaa lähteä tienaamaan niitä vielä "puuttuvia" rahoja, vaan saatavat laitetaan heti ulosottoon.

Ja kun se puuttuva summa on yli 17 tonnia, niin voin sanoa, että ei se sellainen raha minun nykyisellä tulotasollani kovin äkkiä löydy. Nettotuloilla sentään pitäisi elääkin. Eikä ne nettotulot itselläni kovin suuret ole.

Itse koen kohtuuttomana sen, että kun tein valituksen tästä jutusta, eli että jos tulot eli luovutus voitto on suuruudeltaan 5 tonnia, niin eihän sen suuruiseen voittoon nyt voida 22 tonnin veroja määrätä.

Valitustani ei otettu edes käsittelyyn, koska se oli ennen aikainen.

Sitten valitin vuoden 2009 verotuksestani, jonne ne tappiot oli kirjattu - eli selostin, että eihän se asia näin ole mennyt - olen ensin ostanut halpoja osakkeita, ja heti sen jälkeen myynyt ne eteenpäin, eikä siitä tullut käytännössä yhtään voittoa eikä tappiotakaan - vaikka verottaja sen vuoden verotukseeni kirjasikin tosi isot tappiot (jotka sittemmin vanhentuivat, eikä niihin voida enää vedota - nyt kun tuli myyntivoittoa vuoden 2015 verotuksessa).

Vaikka mitään valitustani ei ole edes käsitelty, niin silti asunto meni, eli ulosmittaus käynnistyi välittömästi.

Näin siitäkin huolimatta, että Suomessa verotus perustuu lakiin. Eikä Suomessa ole sellaista lakia, jossa luovutusvoittolaskenta olisi määrätty first-in-first-out -periaatteen varaan. Se on ihan verottajan oma keksintö, ja varmasti toimiikin useimmissa tapauksissa ihan hyvin ja oikeudenmukaisesti. Mutta aina sitä ei pitäisi soveltaa - esim. tässä minun tapauksessani ei olisi pitänyt soveltaa, koska lopputulos on täysin kohtuuton (5 tonnin tuloista menee 22 tonnin verot).

Suomessa ei myöskään ole sellaista lakia, että määrätty vero voisi olla yli 100% saaduista tuloista. Nyt näin on kuitenkin käynyt.

Ja verottaja ei ota tekemiäni verovalituksia käsittelyyn (tai ottaa toki aikanaan, mutta ne on tällä hetkellä vielä pitkässä käsittelyruuhkan jonoissa), niin on tämä kyllä aikalailla kohtuuton tilanne, että jos lopussa ilmenee, että veropäätös olikin virheellinen ja aiheeton, niin siihen mennessä minä olen jo ehtinyt menettää asuntoni, koska siihen mennessä se lienee jo ulosmitattu.

No, mitäs tässä nyt sitten pitäisi tehdä? Tehdyistä päätöksistä ei ainakaan voi valittaa mihinkään, tai sen verran mitä voi - olen jo valittanut. Käytännössä voitaneen katsoa, että olen kuitenkin verottajan tekemien päätösten suhteen ollut täysin ilman valitusoikeutta mihinkään suuntaan.

Ehkäpä teen sitten valituskirjelmän ihan vaikka Eduskunnan oikeusasiamiehelle, koska Suomi ei voi toimia niin, että viranomainen voi asiaan liittyviä - ja varmasti ihan aiheellisia valituksia tutkimatta laittaa ulosottotoimenpiteitä päälle. Ja varsinkin kun nämä toimenpiteet nyt kohdistuvat velallisen asuntoon, niin toimenpiteiden todellinen vaikutus joka päiväiseen elämään on aika raju...

Tapaus Heikki Kinnunen

Heikki Kinnunen täyttää 70 vuotta. Ulosottovelkoja hänellä on vielä 4 vuotta jäljellä. Uskomaton tapaus tämäkin:

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000000051827.html

"Minun tapauksessani 2,5 miljoonan (markan) liikevaihdosta sen aikaista rahaa veroseuraamukset olivat 5,5 miljoonaa. Tätä minä ihmettelen. Vaikka olisin kantanut koko liikevaihdon verottajalle, olisin jäänyt verottajalle velkaa kolme miljoonaa", tilitti Kinnunen radio-ohjelmassa.

Tässä mittakaavassa oma juttuni tuntuu jo todella pieneltä. Ehkä prosentuaalisesti pärjäisin vielä Heikille, jolla verot olivat 220 prosenttia tulojen määrästä. Itselläni veroprosentiksi tuli 427% (verojen määrä oli 22865,05 euroa ja tähän kohtaan kohdistuva tulo eli myyntivoiton määrä oli 5352,00 euroa).

Molemmilla - sekä Kinnusen Heikillä, että minullakin on tällaisissa tilanteissa ongelmana se, että verovelkaa ei pysty kovin nopeasti maksamaan pois. Heikillä on nyt 90-luvun verokärhämistä kulunut jo likemmäs 25 vuotta, ja Heikki vapautuu piinasta vasta 74-vuotiaana.

Itse pääsen paljon vähemmällä - kävi miten kävi. Aika aggressiivista tämä verottaminen tuntuu Suomessa välistäin vaan olevan, vaikka itse toki toivon ja oletan, että omat ylisuuret verot vielä poistuisivat oikaisuvaatimusten kautta, kunhan ne vaatimukset vaan aikanaan saadaan käsiteltyä.

Eipä kait tässä sitten voi muuta kuin toivotella onnea ja terveyttä 70v Heikille ja ymmärtämystä ja viisautta verottajalle. Nämä toivotukset menevät varmastikin tarpeeseen.

Heikki Kinnunen (Kuva Youtubesta)

Tässä vielä 70-vuotisjuhliin valmistuvan Heikin haastattelu Iltalehdessä:

http://www.iltalehti.fi/viihde/2016033021338548_vi.shtml

Joskus muuten kuulee puheita, että velat vanhenee tai että veloista voisi vapautua 15 vuodessa (tai jonkun muun ajan kuluessa). Heikki Kinnunen on ollut kuitenkin valtiolle tuottoisa ulosmittauksen kohde jo likemmäs 25 vuotta - ja on vielä 4 vuotta lisääkin. Eli ei ne velat mihinkään vanhene koskaan (?), jos velkoja vaan muistaa pitää huolta siitä, että velan vanheneminen ei pääse tapahtumaan?

Uhkaus toteutui

Blogin tarina alkoi marraskuusta 2015. Tällä hetkellä blogin tarinassa alkaa olla aikaviive kurottu kiinni, ja lähestytään nykypäivän tilannetta.

Verottaja oli useaan otteeseen uhkaillut tai vihjaillut, että jos määrättyä ennakkoveroa ei maksa, sen periminen saattaa johtaa ulosottoon. Maaliskuussa 2016 tämä uhkaus sitten toteutuikin.

Nimittäin 13.3.2016 tuli Itä- ja Keski-Uudenmaan Ulosottovirastosta kirjekuori. Kirjekuoressa oli vireilletuloilmoitus. Toisin sanoen - ennakkovero 2015 oli nyt laitettu perittäväksi ulosottoon.

Ulosottoviraston kirje. Ennakkoverot vuodelta 2015 oli laitettu ulosottoon.

13.3.2016 saapuneella kirjeellä vaaditaan 18.073,31 suoritusta 29.3.2016 mennessä.

Maksuaikaa oli siis annettu noin parisen viikkoa.

Viimeisellä sivulla oli erilaisia ohjeita ja uhkauksia, mitä mahdollisesti saattaa seurata, jos velkaa ei saada perittyä.

Jos ei ihan mukavissa merkeissä alkanut joulun vietto 2015, niin ihan mukavissa merkeissä ei myöskään alkanut pääsiäisen vietto maaliskuussa 2016... :-(

Nyt siis tällä hetkellä tilanne on sellainen, että ensin olen yrittänyt hakea vapautusta 2015 vuoden ennakkoverosta, koska oman näkemykseni mukaan 5352,00 euron luovutusvoittoverolle ei voida asettaa 22865,05 euron veroseuraamusta.

Se on ainakin kiistaton tosiasia, että myyntivoitto (joka oman matematiikkani mukaan lasketaan siten, että myyntitulosta vähennetään ostohinta), niin myyntivoitto on matemaattisesti ja kiistattomasti tuo 5.352,00 euroa. Kauppakirjat ostoista ja myynneistä on toimitettu myös verottajalle.

Paljonko siitä erotuksesta eli myyntivoitosta sitten pitää veroja maksaa? Siitä asiasta on nyt sitten ilmeisesti vähän erilaisia näkemyksiä...

Verottajan näkemys on se, että veron määrä on 22.865,05 euroa. Tällainen luku saadaan käyttämällä "first-in-first-out" -periaatetta, jolloin tämän periaatteen mukaisesti ensin vahvistetaan 2009 verotukseen isot myyntitappiot. Sitten kun ne aikanaan vanhenevat, niihin ei voi vedota, ja sen jälkeen kun myyn loputkin osakkeista, sitten vähennettävää myyntisummasta ei enää käytännössä ole...

Todellisuus on hyvin paljon yksinkertaisempi.

Ostin ja myin osakkeet kahdessa erässä. Jälkimmäisellä kertaa hankitut osakkeet tuli heti myytyä muutaman kuukauden viipeellä samalla hintaa eteenpäin. Myyjänä ollut yrityksen perustajapariskunta jäi eläkkeelle, ja tarvitsin heidän tilalleen uuden yhtiökumppanin. Tämä oli siis ihan normaalia liiketoimintaa.

Ensimmäisellä kertaa ja ennen suhdannekäännettä hankitut kalliimmat osakkeet on myyty nyt kesällä 2015, ja niistä saatu voitto on 5.352,00 euroa. Käytännössä juurikana tämän enempää omalla pankkitililläni ei rahaa myöskään ole.

Jolloin koska omalla pankkitililläni ei tällaista vaadittua 22.865,05 euron summaa ole (rahoitin yrityskaupat lähipiirilainalla, jonka olen nyttemmin jo maksanut pois), niin ainoa mitä minulle jäi, oli myynneistä saatu myyntivoitto, ja seuraavaksi yritin saada lisää maksuaikaa minulle määrätyille veroille.

Verottaja olisi suostunutkin 12 kuukauden maksuaikaan.

Se olisi kuitenkin merkinnyt kuukausittaiseksi maksueräksi yhteensä 22.865,05€ / 12kk =  1905,41 euroa per jokainen kuukausi yhden vuoden ajaksi. Tällaista rahaa tavallisella palkansaajalla ei kuitenkaan kuukausittain ole. Tai ei ainakaan minulla ole! Eikä tällaisia summia voitaisi minulta edes ulosoton kauttakaan kuukausittain vaatia. Täten lisämaksuaikapyyntö päättyi verottajan suuntaan täysin tuloksettomana.

Verotoimistossa ei edes ymmärtänyt mistä tässä asiassa nyt on kyse, vaan virkailija alkoi puhelimessa jankkaamaan siitä, että jos olisin jo verovuoden aikana maksanut kuukausittain enempi ennakoita, niin tältä tilanteelta olisi kuulemma vältytty.

No siitähän tässä asiassa ei ole ollenkaan kyse!

Kyse on siitä, että en ole koskaan eläissäni tällaista 22.865,05 euron rahasummaa nähnytkään - vaan todellisuudessa se myyntivoitto, jonka olen saanut - se oli yhteensä suuruudeltaan osto- ja myyntihinnan erotus eli vain 5.352,00 euroa. Tämän kyseisen summan olenkin jo kokonaisuudessaan verohallinnolle tilittänyt 20.12.2015. Ja koska enempää rahaa ei nyt tähän hätään ole, en ole pystynyt loppuosaa vaaditusta verosta suorittamaan.

Koska en onnistunut saamaan vapautusta vuoden 2015 ennakkoverosta (hakemus oli verottajan ilmoituksen mukaan ennen aikainen, eikä sitä oteta edes käsittelyyn ennen kuin lokakuussa 2016). Ja koska en onnistunut saamaan lisää aikaa ennakkoverojen maksulle, niin seuraavaksi yritin oikaista vuoden 2009 verotusta. Sinnehän ne aiheettomat myyntitappiot oli merkitty. Sillä eihän minulle vuonna 2009 siitä mitään myyntitappioita tullut, että ensin ostin osakkeet - ja sitten myin ne samalla rahalla taas eteenpäin. Tätäkään hakemusta ei vielä olla otettu edes käsittelyyn, koska verottaja ilmoitti, että heillä on tässä kohtaa 6 kuukauden käsittelyruuhkat...

Jos verottajalla mikään muu ei pelaa, niin ulosotto näköjään pelaa - se alkaa per heti, vaikka mitään tekemiäni oikaisuvaatimuksia ei olla otettu edes käsittelyyn.

Nyt sitten seuraavaksi alkaa ilmeisestikin ulosoton toimenpiteet, ja maksusuunnitelman laatiminen ulosottoviraston kanssa. Eikä se ulosottokaan mikään ilmainen palvelu ole. Tähän mennessä uloston kustannus on 210,00 euroa - ja siihen vielä viivästyskorot päälle.

Myyntivoittoverotuksen sudenkuopista

Perustuslain mukaan jokaisen omaisuus on turvattu, ja verotuksesta säädetään aina lailla. Jos verotus kohdistuu henkilöön tai kuolinpesään, veron perusteena on tulo. Tulolajit tässä tapauksessa ovat ansiotulo, ja pääomatulo. Verotus on Suomessa nettomääräistä, joka tarkoittaa sitä, että  bruttotuloista saadaan vähentää verovähennyksinä tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneet menot.

Hyvät ja selkokieliset ohjeet myyntivoiton laskemiseksi löytyy mm. tästä linkistä:

http://www.veronmaksajat.fi/sijoittaminen/myyntivoitto-eli-luovutusvoitto/

Lainsäätäjä voi tarkemmin määrätä paljonko vähennyksiä saa tehdä, tai miten nettotulon määrä lasketaan. Luovutusvoiton verotuksessa ei ole onnistuttu kovinkaan hyvin. Tässä linkistä varsin hyvä kiteytys myyntivoittoverotuksen sudenkuopista:

http://www.nordnetblogi.fi/myyntivoittoverotuksen-sudenkuopista/25/08/2013/

Linkissä olevan blogin kirjoittaja kertoo, että hänellä oli 1990-luvun alkuvuosina onnettomia asiakkaita, joita osakkeita myydessä ilmeisesti verotettiin hyvinkin rankasti, eli he eivät välttämättä saaneet edes "omiaan pois". Luovutusvoittojen verotus on ollut siis jo pidemmän aikaa retuperällä. Tarkoitus verotuksessakin kai on se, että verotettavan nettotulon suuruus osattaisiin määritellä mahdollisimman hyvin ja oikealla tavalla.

Jos nettotulo lasketaan ja arvioidaan liian pieneksi, silloin osa tulosta jää verottamatta. Jos taas nettotulo lasketaan ja arvioidaan liian suureksi, silloin saatua tuloa verotetaan liian rankalla kädellä. Erityisen raskas verotuksesta tulee silloin, jos euromääräisen tarkastelun perusteella määrätyn veron määrä on suurempi kuin saatu tulo.

Itselleni kävi juuri näin. Määrätty vero on huomattavasti suurempi, kuin yrityskaupoista kokonaisuutena saatu voitto, jolloin vaikeuksia on jo siinäkin, että mistä vaaditun summan löytäisin? Ja verottajan viestittely on vielä sen suuntaista, että eräpäivä on hyvin pian, ja aikaa vaaditun summan löytämiseksi on annettu hyvin vähän. Ja jos vaaditun summan jostain "löytää" eli ansaitsee - siitä ansaitsemisestakin menee ensiksi verot päältä... Nettomääräisenä tuloja ei saa muuta kuin metsämarjoja keräämällä. Jopa tyhjien pullojen ja tölkkien keräily on veronalaista tuloa, vaikka juuri kukaan ei niistä veroja taida käytännössä kuitenkaan maksaa? Yhtenä ongelmana verottajan näkökulmasta varmasti on juuri sekin, että paljon tuloja jää verottamatta kokonaan, jos verovelvollinen ei tee kaikista saamistaan tuloista mitään ilmoitusta.

Itse en kuitenkaan katso kuuluvani siihen joukkoon, joka jättäisi verot ilmoittamatta. Yritys, jonka omistin - toimi sellaisella alalla, ettei tulojen ilmoittamatta jättämiseen ollut edes mitään mahdollisuuksiakaan. Yrityksen kaikki tuotot kun kulkivat automaattisesti pankkitilin kautta. Itse en myöskään nyt yritä veroja vältellä - olenhan jo nyt maksanut verohallinnon pankkitilille 100%:sti sen myyntivoiton, mitä olen ylipäätään saanut. Ja olen yrittänyt saada siihen sovittu myös jotain järkevää ja realistista maksuaikataulua - siinä kuitenkaan onnistumatta.

Nimenomaan tämä toimintatapa oli ymmärtääkseni hyvinkin kohtalokas edellisen laman aikaan, eli 1990 luvulla. Silloin verottaja veti lukuisat yritykset armotta konkurssiin - antamatta silloinkaan yhtään armonaikaa verojen maksamiselle. Moni yrittäjä oli saanut siipeensä esim. markan devalvoitumisesta tai oman asiakkaan tai yhteistyökumppanin konkurssista. Jos tilapäisestä rahapulasta johtuen myös veroja jäi maksamatta, niin verottaja vastasi asiaan nopeasti konkurssihakemuksella puristaakseen yrityksestä tai yrittäjältä rahat ulos.

Näköjään sama meno jatkuu yhä vieläkin, eikä verotoimistossa mikään ole muuttunut? Eikä taida jatkossakaan mikään tulla muuttumaan?

Muutoksista ennakkoon varoittava kyltti.

Verottaja (jos ymmärtää englantia?) ei tätä polkua tämän pidemmälle kulje?

Uusi takaisku

Uusivuosi sujui leppoisasti. Verojuristin neuvojen mukaisesti tein vuoden 2009 verotusta koskien oikaisuvaatimuksen. Toimitin sen ihan henkilökohtaisesti verohallinnon Myyrmäen toimipisteeseen, jossa se kuitattiin vastaanotetuksi. Tämä varotoimi tehtiin siksi, että jos oikaisuvaatimusta ei olisi jätetty määräaikaan eli 31.12.2015 mennessä, sitä ei olisi pakko ottaa myöhästyneenä enää käsittelyyn, ja sen jälkeen vuoden 2009 verotusta ei voitaisi enää muuttaa. Sinne jäisi se noin 70000 euron tappio, joka myös oli sitä seuraavan 3 vuoden kuluessa jo vanhentunut.

Mutta oikaisuvaatimus siis tehtiin, ja se tehtiin määräajassa. Ja se helpotti. Onneksi satuin olemaan vanhaan hyvään ystävääni yhteydessä, sillä verotoimistosta en tällaista palvelua saanut. Sieltä suunnalta vaan jankutettiin, että sinun olisi jo verovuoden aikana pitänyt maksaa enempi ennakkoveroja, niin sitten ei olisi tullut niin paljon ennakon täydennystä vuoden lopussa. Että oli ihan oma vikasi, kun näin nyt kävi...

Vuoden vaihteen jälkeen jatkoin taas iltaisin talon rakentamista. Marraskuun jälkeen, kun tämä sekoilu alkoi, oli jatkuvasti "takki tyhjä" -fiilis, eikä silloin enää iltaisin huvittanut rakennustöitä tehdä yhtään. Mutta tammikuussa taas sirkkeli lauloi ja vasaran naputus kuului. Mieli oli virkeä.

Kunnes tuli tammikuun 20. päivä 2016.

Verottajalta tuli jälleen postia. Tällä kertaa otsikossa luki maksumuistutus. Verottaja muistutti, että ennakontäydennysmaksusta oli vielä maksamatta 17513,05 euroa. Viivästyskorkojakin oli ehtinyt tulla jo 164,18 euroa. Yhteensä maksettavaa oli täten 17677,23 euroa. Ja maksuaikaa oli annettu 18 päivää - kirje oli päivätty 20.1.2016. Eräpäivä oli 08.02.2016.

Verottaja muistutti, että loppuosa velasta oli edelleenkin maksamatta.

Eräpäivä maksulle oli 08.02.2016.

Soitin taas uudelleen verotoimistoon saatuani tämän kirjeen. Tällä kertaa en enää yrittänyt neuvotella lisää maksuaikaa 08.02.2016 päivämäärälle. Tiesin jo vanhastaan, että maksuajan suhteen en mitään järkevää ehdotusta tulisi saamaan.

Mutta tämän kertaisessa soitossani ihmettelin sitä, että miksi tällainen kirje ylipäätään tuli?

Olinhan juuri jättänyt ihan oikeaoppisesti ja todistettavasti ja määräaikaan mennessä oikaisuvaatimuksen, joka koski vuoden 2009 verotusta. Ja niin minä kuin hyvä ystäväni verojuristikin suhtauduttiin molemmat aika optimistisesti oikaisuvaatimuksen läpimenovaatimuksiin. Joten asiat piti olla jo kunnossa. Ainakin omasta mielestäni. Eli ihmettelin kovasti, että mitä nämä tämmöiset "jos et maksa eräpäivään mennessä, niin uhkaamme ulosottotoimilla" -muotoiset kirjeet oikein nyt sitten meinaa?

Ja vastaus oli, että siinä vaiheessa ei vielä tapahdu mitään, kun oikaisuvaatimus verohallinnon toimipisteeseen jätetään. Se kyllä kirjataan saapuneeksi, mutta se joutuu 6kk käsittelyjonoon, ja vasta sitten asian käsittely alkaa.

Siis mitä hittoa? Ei voi olla totta....

Vai voiko sittenkin olla totta, että valitusten käsittely aloitetaan vasta 6kk viiveellä, mutta samaan asiaan liittyvät ulosottotoimenpiteet voidaan aloittaa välittömästi? Vastaus oli, että kyllä asia on juuri näin. Valitusten käsittely kestää puoli vuotta. Mutta ulosottotoimet voidaan käynnistää välittömästi.

Siis tämähän on aivan uskomatonta?

Mitäpä jos vangitseminenkin tapahtuisi tällaisen samanlaisen proseduurin kautta?

Kertauksen vuoksi - jospa kerron miten laki tässä kohtaa menee. Se menee siis näin: Vangitseminen on siis kaikkein ankarin pakkokeino, ja siitä päättää aina tuomioistuin. Vangitsemisasian yhteydessä tuomioistuin päättää, mihin mennessä syyte vangittua vastaan on viimeistään nostettava. Vangitseminen jatkuu, kunnes toisin päätetään. Vangitsemisasia on käsiteltävä uudelleen kahden viikon välein, jos rikoksesta epäilty sitä vaatii. Ja joka kerran, kun vangitsemisasiaa käsitellään, vangitulla on mahdollisuus itse puolustaa itseään. Se on kansalaisen perusoikeus.

Mutta jos meneteltäisiin tässäkin asiassa samalla tavalla, mitä verohallinto on menetellyt omassa asiassani (ja tuhansissa muissa vastaavissa asioissa siinä rinnalla samaan aikaan), niin silloin verohallinnon valvonnassa vangitseminen tapahtuisikin niin, että vangitsemisoikeudenkäynnissä oikeuspaikalla on nauhuri. Syytetty voi painaa "record play" nappeja, ja alkaa selostamaan omaa kertomustaan nauhalle. Sikäli mikäli hänellä on asiaan jotain sanottavaa. Ja sen jälkeen nauhoitus kirjataan tapahtuneeksi, ja syytetty passitetaan vankilaan 6 kuukauden ajaksi odottamaan vangitsemisoikeuden käynnin nauhoituksen käsittelyä. Jos sitten nauhoituksen perusteella todetaan, ettei vangitsemisen edellytyksiä ollutkaan olemassa, sitten 6kk vangittuna ollut tietysti päästettäisiin vapaaksi.

Kätevää, eikö totta?

Siis yllä oleva voi olla ehkä jonkun mielestä "hauska juttu", mutta itseäni tämä ei nyt välttämättä naurata juuri ollenkaan. Elämme siis oikeusvaltiossa, jossa kansalaisella ei ole mitään mahdollisuuksia puolustaa itseään omassa asiassaan.

Summa-summarum - tähän mennessä olen
a) Anonut vapautusta 2015 jättisuurista veroista. Hakemusta ei otettu edes käsittelyyn. Se oli ennen aikainen, ja käsittely voi alkaa vasta lokakuussa 2016.
b) Tämän jälkeen olen anonut lisää maksuaikaa. Se ei onnistunut, koska en olisi kyennyt maksamaan vaadittua summaa 12 kk aikana, ja sitä pidemmistä maksuajoista ei suostuttu keskustelemaan.
c) Tämän jälkeen olen tehnyt oikaisuvaatimuksen vuoden 2009 verotusta koskien. Alun perin siellähän se virhe oli tapahtunut. Tätä asiaa ei aleta käsittelemään ennen kuin vasta 6kk odottelun jälkeen.

Nämä yllä olevat seikat eivät estä verohallinnon mukaan sitä, etteikö ulosottotoimet voisi kuitenkin alkaa per heti.

Verojuristi rules!

Kuva.

Joulun pyhät meni. Ei nyt ehkä ihan niin mukavissa merkeissä, mitä olisi voinut mennä - mutta nopeasti ne pyhät aina tahtoo kulua. Hyvä ystäväni, ammatiltaan siis verojuristi, oli perheineen matkoilla joulun pyhät. Mutta palasi takaisin suomeen joulun ja uuden vuoden välipäivinä. Hyvä että palasi.

Soittelin sitten verojuristille, että nyt olisi tällainen tilanne - että mitä tässä nyt sitten kannattaisi tehdä? Eihän tämä millään tavalla mikään helppo tilanne ollut. Ennakkovero oli määrätty. Ja kun se oli määrätty, ei sitä suostuttu enää verottajan taholta muuttamaan.

Ja miksi olisi pitänytkään muuttaa?

Minulle oli laskettu vuoden 2009 verovuoden myyntitappioksi noin 70.000 euroa, ja ne olivat nyt jo vanhentuneita. Niitä siis ei voinut enää vähentää nyt saadusta myyntihinnasta tai myyntivoitosta. Ja nimenomaan tästä nyt aiheutuu tämä kummallisuus, että maksettavaa tuli tässä vaiheessa yli 20 tuhatta.

Tuolloin 2009 syntyneet myyntitappiot vanhenivat kolmessa vuodessa. Sen jälkeen lainsäädäntö on muuttunut, ja muutos on ollut monessa suhteessa veronmaksajan hyväksi. Tällä hetkellä omaisuuden luovutuksesta syntynyt tappio vähennetään omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta verovuonna ja viitenä seuraavana vuotena sitä mukaa kuin voittoa kertyy (TVL 50.1 §).

Lisää tietoa aiheesta löytyy verohallinnoin sivuilta, tästä linkistä:

https://www.vero.fi/fi-FI/Syventavat_veroohjeet/Henkiloasiakkaan_tuloverotus/Luovutustappioiden_vahentaminen(25217)

Oma ongelmani oli kuitenkin se, että nykypäivän lakia ei voitu soveltaa takautuvasti vuoden 2009 verotukseen. Joten silloin syntyneet tappiot olivat vanhentuneet verotusta seuraavan 3 vuoden aikana. Eikä noihin tappioihin voitu enää vuoden 2015 aikana vedota. Silloin kirjatut myyntitappiot olivat auttamattomasti vanhentuneet. Harmin paikka... Ja tähän kiistattomaan tosiasiaan verottaja ilmeisesti halusi nyt nojautua hyvinkin jääräpäisesti?

Sivumennen sanoen - vanhaksi menneen tappion verottaminen on valtiolle tosi hyvä bisnes. En ole sitä koskaan aikaisemmin tullut ajatelleeksikaan, mutta homma toimii verottajan näkövinkkelistä esim. näin:

Kuvitellaan, että Yrittäjä ostaa osakeyhtiö A:n ja maksaa siitä 100 euroa. Oletetaan, että osakeyhtiössä on 10 osaketta. Osakkeen hankintahinnaksi tulee täten 10 euroa per kpl.

Sitten yrittäjä myy osakeyhtiö A:n osakkeita 5 kpl, ja saa niiden myynnistä yhteensä 5 euroa. Koska viiden osakkeen hankintahinta oli ollut 50 euroa, tulee myyntitappiota tästä kaupasta 45 euroa. Oletetaan, että vähään aikaan uusia kauppoja ei tule, jolloin tappio menee vanhaksi.

Kun aikaa kuluu vielä vaan lisää, ja siinä sivussa yrityksen arvo taas nousee, sitten yrittäjä lopulta myy ne loputkin 5 osaketta. Tällä kertaa hän saa niiden myynnistä yhteensä 95 euroa. Myös jäljellä olevien viiden osakkeen hankintahinta oli sama 50 euroa, jonka yrittäjä saa vähentää myyntihinnastaan. Sen jälkeen myyntivoiton määräksi jälkimmäisestä kaupasta jää 45 euroa. Muuta vähennettävää ei ole, koska aiemmasta kaupasta syntynyt tappio on jo vanhentunut.

Yrittäjä luultavasti maksaa saamansa myyntivoittoveron ihan kiltisti? Hänen tililleen kuitenkin tuli se 95 euroa, joten 45:stä eurosta myyntivoittoveron maksu käy helposti.

Mutta sitten tuleekin ongelma, jos yrittäjä on rahoittanut yrityksensä oston kokonaan lainarahalla - ja maksaa yrityksen ostoa varten saadun lainansa ensin pois. Näin minullekin kävi.

Jolloin ylläolevasta esimerkistä voidaan hyvin nopeasti nähdä, että osakeyhtiö A maksoi ostohetkellä 100 euroa, ja siitä saatiin myös myyntihetkellä samat 100 euroa, ekassa kaupassa 5 euroa, ja tokassa kaupassa 95 euroa. Tämä 5€ + 95€ riittää juuri ja juuri siihen, että yrittäjä voi maksaa yrityksen ostamiseen saamansa lainan pois. Mutta hänelle itselleen ei todellisuudessa jää yrityksen myynnin jälkeen enää mitään. Koko yrityskauppa katsottuna alusta loppuun meni siis niin, että siitä maksettiin 100 euroa, ja myydessä saatiin 100 euroa, ja mitään voittoa ei todellisuudessa syntynyt.

Silti verottaja vaatii myyntivoittoveroa jälkimmäisen kaupan 45 eurosta, ja sanoo, että sen aikaisemman kaupan myyntitappio 45 euroa on jo vanhentunut, että siihen voi enää vedota... Että maksa pois vaan!

Mistä se lainarahalla liikenteeseen lähtenyt yrittäjä nyt sitten voi tämän jälkimmäisen kaupan myyntivoittoverot maksaa? No ei mistään.

Eihän sitä jälkimmäisen kaupan "myyntivoittoa" ole koskaan edes Suomen setelipainossa eli nykyiseltä nimeltään Gemaltossa painettukaan. Sellaista rahaa ei siis kertakaikkiaan ole, vaan "myyntivoitto" on puhdasta matematiikkaa, eikä perustu euromääräiseen rahavirtojen tarkasteluun.

Jos yrityksen jälleen myynnissä ostaja on ollut molemmilla kerroilla sama taho (niin kuin minullakin oli kun oikeita yrityskauppoja tein), niin myös tämä uusin omistaja on maksanut yrityksestä saman 100 euroa kahdessa erässä - ensin 5 euroa, sitten 95 euroa, eli yritys myytiin loppujen lopuksi ihan samalla hintaa millä se oli aikanaan ostettukin.

OK - tämä oli sivuraide, ja ihan vaan omaa pohdintaa, ja nyt palaan takaisin tämän jutun alkuperäiseen aiheeseen.

Eli mitä voisi tehdä, kun ekan kaupan myyntivoitto oli auttamattomasti vanhentunut?

No - elettiin päivämäärää 30.12.2015. Ja se oli keskiviikkopäivä. Uudenvuoden aaton-aatto. Ja silloin verojuristi muisti tai oivalsi, että hänen henkilökohtainen mielipiteensä on ainakin sellainen, että verottajan täytyy hyväksyä todellinen tapahtumien kulku. Eli jos olen ensin ostanut pienen siivun yrityksen osakkeita - ja jos olen sen jälkeen toisella kaupalla ostanut ison siivun eli loput osakkeista, sekä samalla myös myynyt osan niistä eteenpäin samalla hintaa - saamatta jälkimmäisestä kaupasta voittoa tai tappiota - niin tämän selvityksen täytyy verottajalle kelvata. Ja että oikeasti hän muistelee, että "first-in-first-out" -periaatetta pitää soveltaa vain listattujen yritysten osakkeisiin. Pikkuyritysten osakekauppoihin tätä ei sovelleta.

Siinä puhelun kestäessä huomattiin vielä sitten sellainenkin asia, että vuoden 2009 verotuksen valitusaikaa oli vielä jäljellä 2 päivää.

Eli heti siltä istumalta laatimaan oikaisuvaatimusta vuoden 2009 verotusta koskien. Siinä sitten selostettiin tarkemmin osakekauppojen kulku, ja se - että alunalkaenkaan mitään myyntitappiota ei ollut koskaan syntynyt, jolloin vuoden 2009 verotus olikin toimitettu virheellisesti!!!

Sinne ei olisi alun alkaenkaan pitänyt mitään myyntitappioita kirjata.

Jolloin jos ei tullut myyntitappiota eikä myyntivoittoa vuoden 2009 osakekaupoista (jolloin ensin ostettiin nippu yrityksen osakkeita heinäkuussa, ja myytiin ne saman vuoden syksyllä eteenpäin), niin aivan samoin vuoden 2015 osakekaupoista ei tullut myöskään myyntivoittoa enempää kuin se 5352 euroa (myyntivoitto saadaan laskettua siten, että vuoden 2015 osakemyynnistä vähennetään vuonna 2008 ostetut kalliit osakkeet). Ja tämä summa minulla oikeasti olikin olemassa omalla pankkitililläni - ainakin siihen asti, kunnes tilitin sen summan kokonaisuudessaan verottajalle 20.12.2015.

Täytyy sanoa, että tässä kohtaa oma oloni selvästi helpottui. Toki itsellänikin - vaikka en juristi olekaan - niin oma maalaisjärkikin jo oli sanonut sen, ettei 5352 euron tuloista voi mennä yli 22 tonnin veroja, mutta asia alkoi kuitenkin näyttää siltä, että verottaja saattaisi tämän mittelön voittaa väittämällä (ihan oikein) tappioita vanhentuneiksi...

Mutta nyt, jos saadaan osoitettua, ettei mitään tappioita ole koskaan ollutkaan, niin siinä tuleekin sitten vedettyä matto verottajan jalkojen alta...

Homma on nyt siis tässä vaiheessa jo periaatteessa ihan selvä. Ja lopullinen voittaja mitä ilmeisemmin on jo tiedossa...? Ainakin pitäisi olla. Tai ainakin itse suhtaudun nyt luottavaisin mielin siihen, että en minä tätä juttua häviä...

Mutta verottaja ei anna edelleenkään periksi. Tämä juttu on vasta alussa, ja tähän juttuun tulee vielä paljon jatkoa. Sen verran voin jo kertoa, että se jatko ei mitenkään mukavalta tunnu, eikä kuulosta...

Joten pysykääpä kuulolla...

Vähän apeat fiilikset...

Tässä vaiheessa tätä tarinaa iski vähän apeat fiilikset. Uusi vuosi lähestyy. Ei yhtään juhlafiilistä. Soittelin tutulle verojuristille. Hän oli reissun päällä. En tavoittanut. Itse en ollut onnistunut missään. En ollut saanut valitustani vuoden 2015 ennakkoverosta eli hakemusta verosta vapauttamiseksi edes käsittelyyn. Asia oli ennen aikainen.

En ollut myöskään onnistunut saamaan maksuaikaa jättimäiselle verolle, jota vaadittiin maksuun hyvin lyhyellä maksuajalla. Verotoimiston nettisivuilla kun ei ollut minulle sopivaa vaihtoehtoa... Turha edes yrittää valita se pisin 12kk vaihtoehto, koska en kuitenkaan tulisi pysymään 1900€/kk tahdissa kovinkaan pitkään. Tuskin yhtä tai kahta kuukautta pidemmälle...

Perheenjäsenet, varsinkin vaimo mutta myös teini-ikäiset lapset alkavat hermoilemaan, että miten me selvitään? Ja että pitääkö jo varattu ja maksettu etelänmatka perua (kyseessä siis risteily Tallinnaan)? Tai pitäisikö auto myydä? Töissä voisi käydä polkupyörälläkin... (tässä vaiheessa ei ollut vielä tiedossa kohta alkavat paukkupakkaset). Tai pitäisikö lasten luopua suunnitelmista lähteä lukioon opiskelemaan, ja mennäkin suoraan töihin? Ynnä muuta saman sortin ns. "ylireagointia".

Toki ymmärrän ylireagoinnin.

Talon rakentaminen oli on meillä nyt aivan loppusuoralla. Rakentamisessakin voi aina sattua kaikenlaista, myös budjettiylityksiä. Muutama sellainen tuli meillekin. Tästä syystä tätä tällaista noin 20 tonnin ylimääräistä menoerää ei kyllä olisi ollenkaan nyt tarvittu. Enkä normaalioloissa olisin tällaisesta jotenkin vielä selvinnytkin, mutta nyt tämä asia tuli kyllä äärimmäisen huonoon hetkeen.

Tämä tällainen saa kyllä itsellänikin aikaan hyvinkin lyhyet yöunet, vaikka kyse ei olekaan kuin euromääräisesti noin 20 tonnin asiasta.

Kuva.

Maksujärjestelypyyntö verottajalle

Ensin yritin siis anoa vapautusta luovutusvoiton verotuksesta, joka tuntui kovasti kohtuuttomalta, sillä 5.352,00 euron luovutusvoitolle oli määrätty ennakkoveroa yhteensä 22.865,05 euroa.

Verottaja vastasi tähän hakemukseen 30.11.2015 päivätyllä päätöksellä, että ei onnistu. Hakemusta ei edes oteta käsittelyyn, koska se oli ennen aikainen, eikä hakemusta voitu tutkia ennen kuin vasta lokakuussa 2016, jolloin vuoden 2015 lopullinen verotus vahvistuu.

Ongelmana oli edelleenkin noin 3 viikon päähän erääntyvä 22.865,05 euron "ennakontäydennysmaksu". Oli aika selvää, ettei sellaista summaa ainakaan tuossa annetussa ajassa pystynyt millään maksamaan.

Yritinkin sitten seuraavaksi saada lisäaikaa tälle maksulle, ja soitin verotoimiston puhelinnumeroon. Verotoimiston  palvelunumero tällaisissa asioissa on 020 697 028 (Maksujärjestelyt ja perintä, puhelun hinta pvm./mpm.).

Puhelimeen vastannut verovirkailija neuvoi minua ystävällisesti menemään heidän nettisivuillaan sellaiselle sivulle kuin "maksujärjestelypyyntö", joka löytyy tästä linkistä:

https://www.vero.fi/fi-FI/Asioi_verkossa/Kaikki_asiointipalvelut/Maksujarjestelypyynto(19882)

Siellä voi sitten nettikaavakkeelle täytellä omat tietonsa, ja valita itse itselleen parhaiten sopivan vaihtoehdon maksujärjestelyn pituudelle. Vaihtoehdot tässä kohdin nettikaavakkeella ovat 3kk, 6kk, 9kk ja 12kk.

"Jos maksujärjestely hyväksytään, se tulee voimaan heti, kun Verohallinto on käsitellyt asian. Maksuohjelmalla vero maksetaan kuukausittain tasasuuruisissa erissä. Ensimmäinen eräpäivä on kuukauden sisällä maksujärjestelyn hyväksymisestä. Verohallinto lähettää asiakkaalle maksuohjelman ja tilisiirtolomakkeet maksamista varten. Jos maksujärjestelyä ei myönnetä, siitä ilmoitetaan kirjeellä tai puhelimitse." (Suora lainaus verohallinnon nettisivuilta, yllä olevasta linkistä)

Joten, eipä siinä sitten muuta kuin että nettikaavaketta täyttämään ihan siinä puhelun kestäessä... Sehän käy helposti ja nopeasti, kas näin:

Verotoimiston nettisivuilta löytyy nettikaavake maksujärjestelypyyntöjä varten.

Kaavakkeen täyttö sujuikin joutuisasti aina siihen asti, kunnes piti valita maksujärjestelyn pituus. Tässä kohdin verovirkailija selosti, että tulisin saamaan päätöksen maksujärjestelypyyntööni jo noin viikon kuluessa sen lähettämisestä. Ja että minun ei tarvitse ottaa erikseen yhteyttä Verohallintoon, eli sieltä ollaan sitten yhteydessä minuun - myös siinä tapauksessa, että maksujärjestelyä ei jostain syystä myönnettäisi.

Ja edelleen luurin toisessa päässä ystävällinen ja erittäin avuliaalta kuulostava naisääni kertoi, että kun maksujärjestelypyyntöön todennäköisesti vastataan myöntävästi - siis kun ei ole veroja ulosotossa, ja kaikki lähtötiedot on muuten kunnossa, niin todennäköisesti myöntävän päätöksen tulisin saamaan, mutta siihen maksusuunnitelmaan pitää sitten ehdottomasti pitäytyä, eikä siitä saa yhtään lipsua. Muuten asiassa käynnistettäisiin ulosoton toimet.

No, tätä kuulostellessani laskeskelin samalla itse omassa päässäni, että jos laitan täpän kohtaan "12kk", niin silloin maksettavan kuukausierän suuruudeksi tulisi 22.865,05€ / 12kk = 1905,42€. Siis joka kuukausi! Ei kellään tavallisella palkansaajalla ole maksuvaraa näin paljon - tai ei ainakaan minulla ole!

Keskeytinkin sitten siinä vaiheessa ystävällisiä neuvoja jakavan verovirkailijan, että "kuule hei, nyt tässä teidän nettikaavakkeella ei ole ollenkaan sellaista vaihtoehtoa, joka minulle sopisi..."

Että kun perittävän summan suuruus on yli 20 tonnia, ja kun sitä edes ulosottoteitsekään ei voitaisi periä 12 kuukauden aikana minulta, niin en minä voi vapaaehtoisestikaan suostua, enkä pystyisi mitenkään jokaisen kuukauden palkkatuloistani tilittämään teille yli 1900 €/kk - eli että ei onnistu. Mutta ehdotin samalla, että jos sopii että maksaisin vaikkapa 500 euroa joka kuukausi, niin sitten tämä vaadittu summa tulisi maksettua noin 45 kuukauden aikana, eli vähän vajaassa neljässä vuodessa.

Nythän pitää huomata myös sellainen seikka, että kun koko ajan rakennan myös omaa omakotitaloa, niin sekin on myös melkoinen rasite, sekä ajankäytön että eurojenkin osalta...

No tätä asiaa verovirkailija ei ymmärtänyt ollenkaan. Heitä ei siis kiinnosta millään tavalla se, että rakentaako joku autoja, veneitä, taloja tai ihan mitä tahansa, vaan että vaihtoehdot maksujärjestelyssä on 3kk:sta 12 kuukauteen, ja mistään muusta ei edes keskustella!

No yritin sitten taas kerran selostaa, että kun en alun alkaenkaan ole saanut myyntivoittoina kuin 5352 euroa, niin jos siitä summasta oikeasti pitää maksaa yli 20 tonnin verot - niin ei se kyllä nyt vaan onnistu ihan nopeasti, eikä ainakaan yhden vuoden aikajänteellä. Ei sitten mitenkään - ei edes ulosottoteitsekään.

Tähän vaan verovirkailija totesi, että hän ei ota tällaiseen asiaan mitään kantaa. Että verovelka on ihan ja pelkästään minun ongelmani, ja nyt kun kyseessä on ennakkovero, niin minun olisi kuulemma pitänyt maksaa enempi veroja jo verovuoden aikana. Jolloin tällaiselta tilanteelta olisi kuulemma vältytty. Koska verotushan toimii niin, että ensin verovuoden aikana ennakkoveroina kerätään koko ajan veroa, jolloin ennakkoveron täydennystä ei tarvitse maksaa...

No hitto soikoon!

Kyllä minäkin nyt sentään tämän verran tiedän! Mutta kun yrityskaupatkin tehtiin vasta kesällä, niin millä minä olisin syksyyn mennessä voinut maksaa noin suuret ennakkoverot, koska aikaa ei olisi silloinkaan ollut kuin muutama kuukausi!

No, puhelinkeskustelu meni sitten ihan jankkaamiseksi, eikä se loppujen lopuksi johtanut yhtään mihinkään... Nettikaavakkeen kautta tehtävän maksujärjestelypyynnön jätin lopulta lähettämättä, koska mitään sopivaa tai realistista vaihtoehtoa siinä ei ollut.

Kun maksun eräpäivä läheni, niin maksoin eräpäivään mennessä eli 20.12.2015 päivämäärällä saamani myyntivoiton 5352,00 euroa 100%:sti, eli kokonaisuudessaan verohallinnolle. Sillä eihän sitä nyt Suomessa yleensä enempää veroja peritä, kuin mitä on ollut tulojakaan??? Tässä vielä kuvakaappaus pankkitiliotteesta joulua edeltäneiltä päiviltä:

Tilitapahtumia joulun alla 2015. Ylimmällä rivillä on tilitetty 5352,00 euroa verohallintoon.
(Näköjään käyty myös Vantaalla sekä Helsingissä Ravintola Kaarlessa, mutta nämä ei liity tähän juttuun.)

Jännityksellä jäin sitten odottamaan, että mitä ja millä aikataululla mahtaa sitten tapahtua sille jäljellä olevalle 17 tonnille, joka 22.865,05€ verosta jäi suorittamatta. Olin jo aiemmin kysynyt verotoimistosta, että aikooko he ryhtyä tämän osalta ulosottotoimenpiteisiin? Vastaus oli, että kyllä siinä aika suurella todennäköisyydellä niinkin voi käydä.

Summa-summarum tähän astiset tapahtumat:
1) Vuoden 2015 verotuksen muuttamista ja 22.865,05 euron verosta vapautumista koskevaa hakemustani ei edes otettu käsittelyyn. Hakemus oli verottajan mielestä tässä vaiheessa vielä ennenaikainen, lopullinen verotushan valmistuu vasta lokakuussa 2016.
2) Yritys saada lisäaikaa maksun suorittamiselle ei johtanut mihinkään. Verotoimiston virkailija ei edes suostunut keskustelemaan sellaisesta vaihtoehdosta, että maksuaika olisi ollut pidempi kuin 12 kuukautta.

Mitäs nyt sitten seuraavaksi? Sitä jouduin nyt sitten tässä vaiheessa miettimään, enkä oikein itse hyvää ratkaisua tähän keksinyt. Päätin ottaa yhteyttä yhteen hyvään ystävääni. Hän on ammatiltaan verojuristi, ja osaisi ehkä auttaa?

Tervetuloa mukaan! Luvassa vauhtia ja vaarallisia tilanteita...

Kaikki alkoi siitä, kun posti toi kotiin verottajan päätöksen 30.11.2015. Päätöksessään verottaja vahvisti päivämäärällä 30.11.2015, että yritykseni myyntiin ja luovutusvoittoon liittyvä ennakkovero vuodelta 2015 pitää maksaa 23.12.2015 mennessä. Ennakkoveron määräksi oli laskettu 22.865,05€. Hakemukseni luovutusvoitosta vapautumiseen oli täten hylätty. Ja piste. Päätöksestä ei saanut valittaa. (Saaduista päätöksistä valokuvat jutun lopussa - jos haluat, kurkkaapa heti sinne ja jatka lukemista sitten.)

Ensimmäinen reaktioni oli huuto-naurua!!! Eihän tämä nyt mitenkään näin voi mennä!
Marraskuinen naurukohtausta ei kuitenkaan jatkunut pitkään. Hymy alkoi hyytyä hyvinkin nopeasti...

Ehkä pitäisi tässä kohtaa kertoa enempi taustoista? Tätä tarinaa ei oikeastaan voida laittamaan marraskuusta 2015.

Itse asiassa tämä tarina alkoi jo paljon aikaisemmin. Pitäisikö lähteä liikkeelle ihan siitä, kun pariskunta A perusti "Lainakatto Oy" -nimisen yrityksen Espoon Suvisaaristossa noin 30 vuotta sitten. Pitkän elämäntyönsä tehtyään Lainakatto Oy oli kasvanut suureksi rakennusliikkeiden alihankkijaksi. Rakentamisessa meni silloin tosi lujaa. Lainakattoja tarvittiin joka puolelle, aina koirankopeista alkaen. Yrityksellä oli edessään loistava tulevaisuus. Yrittäjäpariskunnalla sen sijaan oli edessään eläkkeelle lähtö, sillä ikä painoi. Yritys tarvitsi uutta jatkajaa.

Tulin yrityksen osakkaaksi lokakuussa 2008 tehdyllä kaupalla. Näin jälkikäteen katsottuna kauppahinta oli kova, mutta kuitenkin ihan oikein laskettu ja hyvin perusteltu. Olihan yrityksellä edessään upea tulevaisuus. Kasvumahdollisuuksia näytti olevan rajattomasti. Taivas oli raja. Jos edes sekään. Pieni siivu eli vajaat 20% yrityksen osakkeita maksoi sillä hetkellä vähän vajaat sata tonnia. Itse pidin kauppaa hyvänä ja kauppahintaa sopivana. Näin varmaan myyjäkin, joten kaupat tehtiin. Ajatuksena oli tehdä omistajan vaihdos kahdessa erässä, jotta asiakkaat eivät hermostuisi.

Pian tämän jälkeen maailma muuttui. Tuli suhdannekäänne. Jenkeissä Lehman Brothers oli tehnyt konkurssin 15.9.2008. Tämä ei vielä Suomessa mitenkään näkynyt, eikä se myöskään näkynyt ensimmäisen yrityskaupan hinnassa.

Mutta talous lähti nopeasti Suomessakin alamäkeen, ja suhdanne herkkänä yrityksenä Lainakatto Oy:n tulevaisuuden suunnitelmat melko pian romahtivat. Tärkein asiakas teki konkurssin, ja siitä aiheutui isot luottotappiot. Lainakatto Oy:n kassavirta supistui ihan muutenkin, ja hetkittäin yritys oli itsekin konkurssin partaalla. Tässä tilanteessa yrittäjäpariskunta A päätti luopua yrityksestään kokonaan, jolloin ostin loputkin osakkeet heinäkuussa 2009 tehdyllä kaupalla. Jälkimmäisen - ja noin 80% yrityksen osakkeista maksoi pikkuisen päälle sata tonnia. Sain siis loput yrityksestä hyvinkin edullisesti.

Miten nämä kaupat rahoitettiin?

Itselläni ei juurikaan rahaa yrityksen ostoon ollut kummallakaan kertaa. Onneksi sain lainaa lähipiiristä, tarkemmin sanoen vaimoni lähipiiristä. Molemmat ostot rahoitettiin siis (korottomalla) lähipiirilainalla, jota loppupeleissä oli pikkuisen päälle 200 tonnia. Ihan eurolleen tarkka ostosumma, jonka yrittäjäpariskunta A:lle maksoin, oli kahdella kaupalla yhteensä 224648 euroa. Tällä summalla pääsin siis yrityksen omistajaksi 100%:sti.

Vaikka itselläni oli luja usko yrityksen tulevaisuuteen, huomasin kuitenkin pian, etten omin voimin saisi yritystä koskaan uuteen nousuun. Oma aika ja jaksamiseni ei yksinkertaisesti riittänyt siihen, vaikka ympäripyöreitä päiviä painoinkin. Tarvitsin itselleni jostain uuden yhtiökumppanin. Löysinkin sellaisen melko pian. Marraskuussa 2009 myin osan jälkimmäisessä erässä hankittuja osakkeita eteenpäin yhtiökumppani C:lle. Kauppahinta osakkeista oli suunnilleen se sama, millä hintaa olin ne itse muutama kuukausi aiemmin, eli heinäkuussa 2009 ostanut. Suhdannekäänteestä eniten siis joutui kärsimään yrityksen perustajat, eli pariskunta A - jonka elämän työn eli Lainakatto Oy:n osakkaiden arvo oli käytännössä romahtanut murto-osaan siitä, mitä se oli vielä hetki aikaisemmin ollut.

Myyntivoittoa tai myyntitappiota ei itselleni tästä jälkimmäisestä eteenpäin myynnistä tullut, eli sillä hintaa millä heinäkuussa ostin - sillä samalla myin osan osakkeista eteenpäin marraskuussa 2009.

Verottaja näki kuitenkin asian aivan toisin.

Verottajan mielestä olin myynyt marraskuussa 2009 eteenpäin kaikki 2008 kalliilla ostetut osakkeet, sekä lisäksi osan heinäkuussa 2009 edullisesti hankittuja osakkeita. Tämän periaatteen nimi on ns. "first-in-first-out" -periaate, jota sovelletaan pörssinoteerattujen osakkeiden luovutusvoittojen verotuksessa. Verottaja kirjasi näistä kaupoista myyntitappiota vuoden 2009 verotukseeni yhteensä noin 70 tonnia. Sillä ei ollut itselleni välittömästi mitään euromääräistä merkitystä, eihän tappioista veroa mene.

Nyt kesällä 2015 yhtiökumppani C halusi ostaa loputkin yrityksestä. Koska itse olin alkanut rakentaa vuosien varrella omaa omakotitaloa, jossa meni paljon omaa aikaa, kun pitkästä tavarasta rakennettiin. Minulla oli myöskin jo ihan uusia bisneksiä suunnitteilla, eikä minulla ollut tähän Lainakatto Oy:lle enää mitään annettavaa, joten me teimme yhtiökumppani C:n kanssa uudet kaupat.

Kauppahinnaksi sovittiin lopuista osakkeista kauppasumma niin, että kahdella kaupalla yhtiökumppani C osti minulta osakkeet yhteensä 230.000,00 euron hintaan. Itse olin puolestani ostanut kahdella kaupalla samat osakkeet yrittäjäpariskunta A:lta yhteensä 224648 eurolla. Olin siis saanut myyntivoittoa kahdesta kaupasta yhteensä 5352 euroa. Sama summa jäi omalle tililleni sen jälkeen, kun olin maksanut yrityksen ostamisesta aiheutunee lähipiirilainani pois.

No mitä tapahtui sitten seuraavaksi, kun olin myynyt loputkin osakkeet kesällä 2015?

Eipä viime kesän jälkeen ainakaan aluksi juurikaan mitään tapahtunut. Syksyllä verottajalle oli varmaankin mennyt varainsiirtoveromaksujen perusteella tieto yrityskaupoista, ja sieltä kysyttiin tarkemmin osakkeiden osto ja myyntihinnoista. Toimitin verotoimistoon täydet selvitykset siitä, miten olin kahdella kaupalla ostanut, ja kahdella kaupalla myynyt yrityksen - ja näistä kaupoista olin saanut luovutusvoittona 5352 euroa.

Tästä sitten napsahti ennakkoveroa 22.865,05 euroa!!! Ei mielestäni mikään ihme, että ensimmäinen reaktioni oli huutonaurua...?

Mutta pitihän sinne verotoimistoon sitten soitella, että miten ihmeessä tällainen näin suuri vero on ylipäätään mahdollista? Selitys oli se, että vuonna 2009 oli verotukseeni kirjattu noin 70000 euron myyntitappiot. Ja ne olivat nyt jo vanhentuneet, eikä niitä voitu enää huomioida. Jälkimmäisestä kaupasta vähennyksiin ei hyväksytty muuta kuin mitättömät vähennykset heinäkuussa 2009 ostettujen osakkeiden hinnasta - siis se osa, joka vielä oli jälkimmäisestä kauppahinnasta vähennettävissä. Ensimmäisestä kauppahinnastahan verottaja oli jo vähentänyt pois ensin ostetut kalliit osakkeet ja osan edullisia osakkeita, ja saanut lopputuloksena 70 tonnin myyntitappiot - ja nyt verottaja ilmoitti, ettei tuota "heidän itsensä keksimää" noin 70 tonnin myyntitappiota voinut enää hyödyntää. Sehän oli jo lain mukaan vanhentunut.

Siis en minä oikeasti ollut huomannut mitään myyntitappiota tehneeni - minähän olin ostanut ja myynyt ihan samalla hintaa osan osakkeista eteenpäin silloin 2009.

No voihan pahus...

Tosiasia oli nyt joka tapauksessa sellainen, että olin saanut myyntivoittona itselleni näistä yrityskaupoista vain sen 5352,00 euroa. Siitä summasta ei pysty maksamaan 22865,05 euron myyntivoittoveroa, koska tuollaista 22 tonnin summaa minulla ei ole koskaan edes ollutkaan.

Tässä vaiheessa homma näytti vähän hankalalta. Tein kuitenkin verotoimistoon kirjallisen hakemuksen tuollaisesta jättimäisesta ja omasta mielestäni täysin perusteettomasta verosta vapautumiseksi.

Hakemukseeni tuli hyvin nopeasti vastaus. Tässä siitä valokuvat. Eli marraskuussa 2015 saapunutta postia verottajalta (oikeat henkilötiedot ja sosiaaliturvatunnukset on peitetty):



Verotoimiston vastaus. Hakemus vuoden 2015 ennakkoverosta jätettiin tutkimatta,
koska varsinainen verotus valmistuu vasta 2016 lokakuun lopussa.



Maksukuitti, jolla 22865,05 euron verot piti maksaa 23.12.2015 mennessä. Maksuaikaa annettiin siis vain muutama viikko. Täytyy sanoa, että ei alkanut joulu eikä joulun odotus kovinkaan mukavissa merkeissä...



Suurennos vielä etusivun yläosasta.

Ja suurennos päätöksen etusivun alaosasta.